”Vielä ei näy valoa tunnelin päässä”
Tunnelin päässä ei vielä näy selkeää valoa, kontiolahtelainen Jouni Mäkisalo luonnehtii sikatalouden näkymiä.
Mäkisalolla on runsaan 900 kasvatuspaikan lihasikala.
Alhainen tuottajahinta ja koko ajan kohoavat kustannukset ovat kurittaneet tuotantoa rajusti.
Tiivisteen hinta on Mäkisalon mukaan noussut vuodessa noin 35 prosenttia. Myös polttoainekulut ja viljan hinta ovat nousseet. Lisäksi viljan kuivatuskustannukset olivat märän syksyn takia suuret.
Viime vuonna Mäkisalo korjasi 800 tonnin viljasadon, nyt sato jäi suunnilleen samalta alalta 600 tonniin. Viljan ostotarve kasvaa, ”ellei sikamäärää sitten vähennetä ostotarpeen vähentämiseksi”, hän pohtii.
Sianlihan tähänastiset hinnankorotukset ovat aivan riittämättömiä, Mäkisalo toteaa. Todellinen korotustarve olisi kymmeniä senttejä.
50 sentin korotuksella Suomen sikatalous alkaisi pyöriä kunnolla, hän arvioi. ”Osan siitä pitää siirtyä porsastuottajille. Saataisiin kaikki elämään tässä ketjussa.”
Vaikka näkymät ovat synkät, Mäkisalo aikoo edelleen jatkaa tuotantoa. ”On pakko vain luottaa ja yrittää.”
Monella ei edes ole vaihtoehtoa. Tuetuilla lainoilla investoineet ovat sidottuja tuotantoon, vaikka se ei kannattaisikaan. ”Jos lopettaa ennen kuin määräaika on ummessa, tulee takaisinperintöjä”, Mäkisalo muistuttaa.
Moni unohtaa, miten laajat seurannaisvaikutukset kotimaisella tuotannolla on, Mäkisalo pohtii.
Sianlihassa on tänä vuonna menty alle omavaraisuuden. ”Kun liha tuodaan ulkomailta, ne rahat eivät enää liiku kuntataloudessa. Niillä ei päiväkotia, sairaaloita ja vanhustenlaitoksia pyöritetä. Myös lihan jalostus siirtyy ulkomaille.”
Sikatalouden hiipuminen heijastuu myös viljantuottajien talouteen, kun kotimaan rehukäyttö alenee.
Mäkisalo toivoo, että sianlihantuotanto pystyttäisiin säilyttämään koko Suomessa. ”Vaikka kyllähän se täällä Itä-Suomessa vähissä jo on.”
SATU LEHTONEN
Vaikka näkymät ovat synkät,
aion edelleen jatkaa tuotantoa.
On pakko vain luottaa ja yrittää.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
