Lukijalta: Tukien maksamista on voitava aikaistaa – byrokratian taakse ei saa nyt piiloutua
Kukaan ei väitä, että pelkät tuet olisivat pitkän aikavälin ratkaisu kannattavuusongelmiin, kirjoittaa kansanedustaja Pertti Hemmilä (kok.). ”Kun laiva vuotaa, ensimmäinen tehtävä on tukkia reikä, ei pohtia tulevia reittivalintoja.”
Kansanedustaja Pertti Hemmilä vastaa kansliapäällikkö Pekka Pesosen esittämiin väitteisiin. Kuva: Taneli LaineKansliapäällikkö Pekka Pesosen mukaan ylimääräiset peltotuet eivät pelasta kasvinviljelyä eikä tukien maksua tulla aikaistamaan (MT 13.5.). Olen kansanedustajana, pitkäaikaisena maatalousvaliokunnan jäsenenä ja itsekin viljelijänä Pesosen passiivisen linjan kanssa jyrkästi eri mieltä.
Suomalainen ruoantuotanto elää historiallisen syvää kriisiä. Inflaatioon, rajuihin säävaihteluihin ja markkinoiden toimimattomuuteen ei voida vastata pelkällä olkien kohautuksella.
Pesonen varoittelee maksujen aikaistamisen teknisistä ja taloudellisista riskeistä. Tämä on klassista virkamiespuhetta, jossa järjestelmän sujuvuus asetetaan ihmisten toimeentulon edelle.
Puolet peltotuista tulisi maksaa tiloille jo elo–syyskuussa. Syksy on tiloilla kriittisintä aikaa, jolloin käteisvarat ovat tiukimmillaan ja laskupinot korkeimmillaan. Nykyinen maksuaikataulu pakottaa viljelijät ottamaan kalliita syömävelkoja ja lyhytaikaisia limiittejä pankeista.
Kukaan ei väitä, että pelkät tuet olisivat pitkän aikavälin ratkaisu kannattavuusongelmiin.
Ruokaviraston ja ministeriön ensisijainen tehtävä on palvella tuotantoa, ei keksiä esteitä hallinnon joustamattomuudelle silloin kun hätä on suurin.
Pesonen väittää ylimääräisen tuen valuvan hukkaan tai estävän markkinoiden tervehtymistä. Ainakaan kasvinviljelijöille ei makseta mitään ”ylimääräisiä tukia”. Kukaan ei väitä, että pelkät tuet olisivat pitkän aikavälin ratkaisu kannattavuusongelmiin. Mutta kun laiva vuotaa, ensimmäinen tehtävä on tukkia reikä, ei pohtia tulevia reittivalintoja.
Maksujen aikaistus ja hätärahoitus ovat kriittistä tekohengitystä, jolla estetään tilojen hallitsematon konkurssiaalto. Jos meillä ei ole enää perheviljelmiä tuottamassa viljaa, lihaa ja maitoa, on aivan se ja sama, kuinka terveeksi kauppapoliittinen markkina vuosien päästä muuttuu. Kyse on huoltovarmuudesta ja siten kansallisesta turvallisuudesta.
On totta, että viljan markkinat eivät ole terveet. Alkutuottaja on edelleen ruokaketjun heikoin lenkki, joka ottaa vastaan kaikki riskit, mutta saa vähiten euroja käteensä. Tämän korjaaminen vaatii lainsäädännöllisiä toimia ja kaupan suuryksiköiden katteiden perkaamista, ei viljelijöiden syyllistämistä.
Hallituksen ja ministeriön virkamiesjohdon on vihdoin ymmärrettävä tilanteen vakavuus. Tarvitsemme konkreettisia tekoja. Tukimaksujen aikaistamisen ohella kansallisia kriisivaraumia on uskallettava käyttää joustavasti sää- ja markkinakatastrofien iskiessä. Byrokratiaa ja valvontarumbaa on kevennettävä, jotta viljelijän aika kuluu pellolla eikä lomakkeiden täytössä.
Suomalaista ruoantuotantoa ei pelasteta passiivisuudella eikä uskomalla sokeasti markkinoihin. Tarvitsemme vahvaa poliittista tahtoa ja viljelijän puolella olevaa maataloushallintoa.
Pertti Hemmilä
kansanedustaja (kok.), maanviljelijä
Halikko, Salo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
