”Maalla menee niin kuin meijeriyhtiö Fonterralla”
HAMILTON,
UUSI-SEELANTI (MT)
Uuden-Seelannin maidontuotanto on viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana kasvanut huimasti, osin maalle perinteisesti tärkeän lammastalouden kustannuksella.
Se näkyy etenkin Pohjoissaarella selvästi. Lehmiä on lähes kaikkialla, eivätkä karjat ole pieniä. Usein samalla lohkolla laiduntaa runsaat sata lehmää ja seuraava samanlainen on vain muutaman sadan metrin päässä.
Entisiä lammasfarmareita maidontuotannon pariin on vetänyt ympärivuotisempi tulovirta ja maidosta vielä muutama vuosi sitten maksettu hyvä hinta.
Maidon maailmanmarkkinahinta vaikuttaa suoraan maan talouteen. ”Voi sanoa, että Uudella-Seelannilla menee niin kuin Fonterralla menee”, tokaisee Fonterran talousjohtaja Lukas Paravicini.
Osuuskuntamuotoisella meijerijätti Fonterralla on 10 500 tuottajaomistajaa, ja se kerää 86 prosenttia maan maidosta. Fonterra on maailman suurin maidon viejä ja toiseksi suurin maidon jalostaja.
Osuuskunta myy maitotuotteita 140 maahan ja toimii aktiivisesti kaikilla mantereilla. Uudessa-Seelannissa lypsetystä maidosta 95 prosenttia kulutetaan muiden maiden ruokapöydissä.
Maidon osuus Uuden-Seelannin vientituloista on tänä vuonna noin 15 miljardia dollaria eli noin 9,2 miljardia euroa.
Nyt maa kärsii paitsi maidon alhaisesta maailmanmarkkinahinnasta myös Venäjän EU:lle asettamista pakotteista, vaikka ne eivät suoraan Uuteen-Seelantiin vaikutakaan.
”Kauppasulku ei ole koskaan hyvä. Me emme hyödy siitä, sillä Euroopassa tuotetun maidon on mentävä johonkin. Siitä tehdään jauhetta, mikä laskee jauheen hintaa.”
Kolme neljäsosaa Uuden-Seelannin tuottamasta maidosta kuivatetaan maitojauheeksi. Maa tuottaa puolet kaikesta maailman markkinoilla myydystä täysmaitojauheesta.
Maidon tuotantokustannus on Uudessa-Seelannissa maailman alhaisimpia johtuen sopivasta ilmastosta, ympärivuotisesta laidunnuksesta ja tuotannon tehokkuudesta.
Suurin kulu on työ, sillä lypsyrobotit ovat yhä melko harvinaisia.
Kulujen karsimiseksi moni tila on siirtynyt lypsämään lehmät vain kerran vuorokaudessa. Tuotoksen kerrotaan laskevan kahtena ensimmäisenä vuonna, mutta tasaantuvan sitten lähes ennalleen.
Maidon tuotanto on tyypillisesti huipussaan lokakuun lopulla, jolloin Uudessa-Seelannissa eletään loppukevättä. Pääosa lehmistä poikii elokuussa ja on ummessa toukokuussa, jolloin tuotanto hiipuu.
Paravicini pitää tuotantovaihtelua etuna. ”Tuotantohuipussa voimme valita, mihin ylimääräinen 10 prosenttia kannattaa laittaa.”
Yhtiö investoi tuotantoon myös muualla. Tällä hetkellä sitä kiinnostaa etenkin Chile. ”Siellä olisi hyvät olot tuottaa ja vientimahdollisuudet Brasiliaan ja Yhdysvaltoihin.”
700 lehmän tilaa pyörittävät Wynn ja Tracy Brown uskovat Fonterraan sen osuuskuntamuodon takia.
He iloitsevat, että maatilojen ostaminen ja myyminen on maassa tavallista.
”Ei tarvitse olla maatilataustaa voidakseen olla maidontuottaja. Se on tärkeää ja tuo hyviä ihmisiä alalle.”
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
