Selvitys: Ruuan hintaa voi tarkistaa myös nykyisissä sopimuksissa, kustannusindeksi voisi alentaa kynnystä siihen – MTK: Vahvempi määrää, alkutuottaja on aina heikompi
MTK:n mielestä sopimusten antamia mahdollisuuksia ei ole haluttu tai osattu käyttää ruokaketjun kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla.
Suomalainen ruoka pääsee hyvin kaupan hyllyille, mutta tuotannon kustannusten nousu siirtyy heikosti hintojen mukana. Kuva: Jarkko SirkiäRuokaketjun nykyiset sopimusrakenteet mahdollistavat reagoinnin nopeisiin markkinoiden muutoksiin, kertoo maa- ja metsätaloustieteen tohtori Kyösti Arovuoren tekemä selvitys elintarvikeketjun sopimussuhteista.
Viime aikoina kaupan 4–6 kuukauden valikoimajaksoja on kritisoitu, koska ne tavallisesti lyövät hinnat jakson ajaksi lukkoon ja alentavat tuottajien ja teollisuuden kykyä reagoida muutoksiin markkinoilla.
Sitä pidetään yhtenä perussyynä maataloustuottajien ongelmille siirtää omaa kustannusten nousua ketjussa eteenpäin.
Näin ei Arovuoren mukaan tarvitse olla, sillä sopimusrakenteet mahdollistavat hintaneuvottelut myös valikoimajakson aikana.
"Sopimusrakenteisiin sisältyy merkittäviä mahdollisuuksia, joita hyödyntämällä voidaan ratkaista elintarvikesektorin tulonjakoon liittyviä ongelmia. Sopimusten mahdollistamia keinoja pitäisi käyttää tehokkaammin. Esimerkiksi hinnantarkastukset tulisi viedä kaupan ostohintoihin nykyistä nopeammin", tiedotteessa kerrotaan.
Selvitys antaa suuntaviivat ruokavaltuutettu Olli Wikbergin suosituksille ruokaketjun toimijoille.
Yksi Arovuoren keino ripeyttää hintaneuvotteluja jakson aikana on kustannusindeksi.
"Indeksille määriteltäisiin vaihteluväli, jonka ylittyminen tai alittuminen laukaisisi neuvottelut hintojen tarkastamisesta hintajakson sisällä."
Se myös tuottaisi parempia tilastoja ja tilastointikäytäntöjä ketjun toimijoiden käyttöön.
MTK:n mielestä indeksi voidaan ottaa käyttöön, jos kynnys tarkistaa hintoja alentuu.
Se ei kuitenkaan muuta ruokaketjun toimijoiden epätasapainoa. Alkutuottaja on aina heikompi osapuoli suhteessa elintarviketeollisuuteen, kauppaan tai julkiseen ruokapalveluun.
"Selvityksen pohjalta on helppo tehdä se ikävä johtopäätös, että keinoja ja mahdollisuuksia olisi, mutta ruokaketju ei osaa tai halua hyödyntää niitä kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Vahvempi osapuoli määrää ehdot, eikä selvityksenkin peräänkuuluttama ketjun toimijoiden keskinäinen kumppanuus toimi", MTK:n kannanotossa kirjoitetaan.
Yksi selvityksen tavoite on vastata maanviljelijöiden kustannuskriisiin.
MTK on ehdottanut valikoimajaksojen rajoittamista kahteen kuukauteen.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) on uhannut ketjun toimijoita lakisääntelyllä, jos keskustelu ei tuota tuloksia viljelijän kustannuskriisiin.
Lakisääntelyä Arovuoren raportti ei kannata.
Vailla ongelmia sopimusrakenteet eivät ole.
Keskeinen kipupiste pienelle tai keskisuurelle yritykselle on, jos se ei pääse mukaan jollekin valikoimajaksolle. Silloin käteen voi jäädä esimerkiksi neljän kuukauden tuotanto.
Joillekin tuottajille niin käy, sillä tarjontaa on monessa tuotteessa enemmän kuin kysyntää. Vaihtoehtoisia myyntikanavia ei useinkaan ole.
"Tavarantoimittajien pääsy valikoimajaksoille perustuu kovaan keskinäiseen kilpailuun. Valikoimajaksolta putoaminen voi olla etenkin pienille ja keskisuurille toimijoille kohtalokasta", Arovuori sanoo.
Valikoimajakson ulkopuolelle jääminen myös synnyttää tarinoita, joissa iso paha kauppa jättää pienen tuottajan kaupankäynnin ulkopuolelle.
Viennistä on usein toivottu vaihtoehtoista myyntikanavaa, mutta vienti ei ole noussut riittävän korkealle tasolle. Siitä ei ole tällä hetkellä apua.
Suomen elintarvikkeiden viennin kasvu on pysähtynyt ja oli vuonna 2021 noin 1,7 miljardia euroa.
Selvitys muistuttaa, että sopimusrakenteita ei voi käsitellä irrallaan markkinoiden kehityksestä. Kysynnän ja tarjonnan muutokset vaikuttavat hintoihin ja sen jakautumiseen ketjussa.
Suomalaisten ruokayritysten asemaa neuvottelussa heikentää se, että osa niistä on sitoutunut ostamaan omien tuottajien kaiken tuotannon. Osaksi syynä on historiallinen osuuskuntatausta, jossa tuottajat ovat omistuksessa mukana.
Siksi tarjonta ei välttämättä jousta kysynnän muutoksien mukaan ja tuottajahinta ei reagoi.
Tuotantoa säätelemällä on neuvotteluasemaa parannettu esimerkiksi maidossa. Valio aloitti kiintiöjärjestelmän tuottajilleen vuonna 2021 alussa.
Tuottajaorganisaatioita käyttämällä viljelijät voisivat sopia tuotantomääristä yhdessä, mutta niitä käytetään hyvin vähän. MT kertoi 17.2., että lammastilat ovat tuottajaorganisaation avulla saaneet selvän korotuksen lihan hintaan.
Lue myös:
Tuottajaorganisaatio onnistunut neuvottelemaan lammastiloille selviä korotuksia lihan hintaan
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
