Maatalous

Tutkija lyttää Itämeri-tutkimuksen Uutissuomalaisessa: Ihmisen osuutta Itämeren huonoon tilaan on ylikorostettu

Maatalous 13.06.2018

Tutkijan mukaan ulkoinen kuormitus selittää korkeintaan viidenneksen Itämeren rehevöitymisestä.


Kari Salonen
Suurin syy Itämeren rehevöitymiseen on Matti Lappalaisen mukaan sen sisäinen kuormitus.

Ympäristöneuvos, limnologi ja vesiteknologiayrittäjä Matti Lappalainen lyttää Uutissuomalaisen haastattelussa nykyisen Itämeri-tutkimuksen.

Lappalaisen mielestä Itämeri-tutkimusta hallitsee yhden totuuden politiikka, jossa kyseenalaistavat teoriat vaiennetaan. Hän kokee, ettei hänen itse edustamansa vaihtoehto ole saanut ääntään kuuluviin.

Jo vuosikymmenten ajan ympäristötutkijat ja -viranomaiset ovat Lappalaisen mukaan ylikorostaneet ihmisen osuutta Itämeren huonoon tilaan. Lappalaisen mukaan ulkoinen kuormitus selittää kuitenkin korkeintaan ainoastaan viidenneksen Itämeren rehevöitymisestä.

Lappalainen toteaa Uutissuomalaisen haastattelussa, että Itämeren "suojeluinstituutio" on toiminut varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyse on siis siitä, että vaikka tieto on hatara, on toimittu uskotulla tavalla, varmuuden vuoksi. Tämä taas on johtanut näkemykseen, jonka mukaan ihmisperäisen kuormituksen vähentäminen on tärkein keino Itämeren hyvän tilan palauttamisessa.

Itämeren typpikuormituksen vähentäminen on Lappalaisen mielestä tarpeetonta. Toisaalta fosforin suhteen tilanne on toinen, mutta valtaosa ulkoisesta fosforikuormituksesta on kuitenkin jo saatu vähennettyä.

Suurin syy Itämeren rehevöitymiseen on Lappalaisen mukaan sen sisäinen kuormitus. Ratkaiseva rooli on Tanskan salmista Itämeren syvänteisiin hyökyvien niin sanottujen suolavesipulssien harventumisella. Tutkija huomauttaa, että aikoinaan suolapulsseja tuli ainakin noin parin vuoden välein. Sen jälkeen pulssien taajuus on romahtanut. Tämä taas on aiheuttanut syvänteisiin happikadon.

Hapettomuus aiheuttaa Uutissuomalaisen haastatteleman Lappalaisen mukaan sekä sisäistä fosforikuormitusta että lisärehevöittävää typensidontaa sinilevien soluihin.

Lappalainen esittää Oulun yliopiston teknilliseen tiedekuntaan tekemässään limnologian väitöskirjassaan keinon hapensaannin helpottamiseksi. Väitöskirjan perusteella käyttökelpoisin keino olisi hapellisimman ja kylmimmän veden pumppaaminen 30 metrin syvyydestä syvänteisiin. Lappalaisen mukaan tämä tehostaisi pulssivesien virtausta syvänteiden pohjalle.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Itämeren tila -ryhmän päällikölle, erikoistutkija Mika Raateojalle Lappalainen ja hänen käsityksensä ovat tuttuja. Näkemyksiä sisäisestä kuormituksesta Raateoja pitää mielenkiintoisina, vaikka uusia ne eivät kuitenkaan ole.

Raateojan ja meribiologi Juha Flinkmanin mielestä Lappalainen on osin oikeassa. Etenkin näkemys suolapulssien vaikutuksesta on yleisen meritieteellisen käsityksen mukainen.

Erityisesti 1950-luvulta lähtien Itämeren suolapulssien määrä on vähentynyt. Flinkman huomauttaa Uutissuomalaisen haastattelussa, että suolapulssien väli on ollut kymmenenkin vuotta. Viimeisin suuri pulssi oli 2013-2014.

Raateoja taas muistuttaa, että vesiteknologiayrittäjä Lappalainen saa itse elantonsa hapettimista.

Myös ihmisen osuudesta Itämeren rehevöitymiseen tutkijat ovat Lappalaisen kanssa eri mieltä. Heidän mukaansa sisäinen kuormitus johtuu aikoinaan mereen tulleesta ulkoisesta kuormituksesta.

Uutissuomalainen: Itämeri-tutkimuksen toisinajattelija: Maatalouden päästöjen vaikutus "höpöpuhetta" (Juttu on maksumuurin takana.)