Suomalaiset saparolähettiläät: "Jotkut EU-maat ovat sikojen hyvinvoinnissa 20 vuotta meitä jäljessä"

Ehjä, kippurainen saparo kertoo paljon siitä, miten sika voi ja viihtyy. Stressi saa siat pureskelemaan toistensa häntiä. Kuva: Sanne Katainen

Suomi on sikojen hyvinvoinnissa valtavan paljon eteläisempiä EU-maita edellä. Tämä on viime aikoina konkretisoitunut MTK:n sikaverkoston vetäjälle Taru Antikaiselle ja asiantuntijaeläinlääkäri Leena Suojalalle.

He ovat reissanneet ympäri Eurooppaa kertomassa suomalaisesta "pitkähäntäkonseptista" – siis siitä, miten sikojen olot saadaan niin stressittömiksi, etteivät ne pure toistensa häntiä.

Tails team eli häntätiimi on komission hanke, jolla yritetään saada muutkin kuin Suomi ja Ruotsi noudattamaan jo vuonna 2003 säädettyä tiukennettua direktiiviä. Sen mukaan sikojen rutiininomainen häntien typistäminen on kielletty.

Useimmissa muissa maissa ollaan sitä mieltä, ettei sioille ole yksinkertaisesti mahdollista luoda niin hyviä oloja, että niitä pystyisi kasvattamaan ilman häntien typistämistä.

"Jotkut maat ovat 20 vuotta meitä jäljessä, jotkut 15 tai 5", Antikainen kertoo. Hyvinvoinnin käsitekin vaihtelee laidasta laitaan.

Esimerkiksi Espanja tai Portugali ovat Antikaisen ja Suojalan mukaan selkeästi vain etsimässä keinoa, jolla saisivat jatkaa häntien typistämistä.

Tanskalla taas olisi olemassa kaikki tarvittava tieto ja osaaminen. Antikaisen mukaan siellä kuitenkin vain 1,1 prosenttia sioista on pitkähäntäisiä. Tälle määrälle on premium-hintaiset markkinat kotimaassa.

Tanska vie 95 prosenttia ​tuotannostaan. Eläviä porsaita se vie 14,4 miljoonaa kappaletta vuodessa.

Kohdemaissa pitkiä häntiä ei haluta eikä niistä makseta, joten ne typistetään

Antikaista ja Suojalaa naurattaa se, että tanskalaisten oli pakko tehdä omat pitkälliset ja kalliit tutkimuksensa sikojen hyvinvoinnista. Lopulta he päätyivät samaan, mitä suomalaiset olivat yrittäneet kertoa: Että pitkä kippurainen saparo on selkein merkki sikojen yleisestä hyvinvoinnista.

Suomalaiset eivät saa tuudittautua tunteeseen, että sikojen oloissa on nyt kaikki hyvin, sekä Antikainen että Suojala korostavat.

Sikojen jalostuksessa on päästy hyviin tuloksiin, ja porsaita syntyy emakkoa kohti paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten.

Antikainen korostaa, että määrä ei yksin riitä.

"Kun syntyy enemmän porsaita, ne ovat pienempiä. Mukana on paljon 'rääpäleitä', joiden hoitoon kuluu aikaa, vaivaa, sairaskarsinatilaa ja lääkkeitä."

Huonoista porsaista ei kukaan halua maksaa.

Jos tällaisen "tekohengitetyn" sian ruhosta lopuksi teuraslinjalla hylätään osa, tulos oli plus miinus nolla, Suojala jatkaa.

Hyvinvointi konkretisoituu siis ennen kaikkea työn ja lääkintäkulujen säästönä sekä parempana porsaan hintana tai teurastilinä.

"Tuotantolukuja pitää seurata entistä analyyttisemmin", Suojala sanoo. Hän peräänkuuluttaa myös lisää liiketaloudellista ajattelua.

Sikojen hyvinvoinnin ratkaisun avaimet ovat Antikaisen mukaan tuottajien käsissä.

"Kehitetään omaa ja työntekijöiden ammattitaitoa."

Eläin on hänen mukaansa tärkein.

Emakoista on pidettävä hyvää huolta koko ajan, jotta porsaat syntyvät hyvässä kunnossa.

Oikea tiineyttämisajankohta sekä emakon ruokinta tiineys- ja imetysaikana ja porsaiden vieroituksen jälkeen ovat tärkeitä.

"Kun porsaiden hyvästä alkuunlähdöstä huolehditaan, vieroituksesta alkaen kaikki yleensä sujuu sitten helpommin."

Työntekijöiden kouluttamista hän pitää erittäin tärkeänä, samoin sitouttamista. Vastuun antaminen motivoi hänen mielestään paljon paremmin kuin se, että juoksee perässä neuvomassa.

"Meillä osa työntekijän palkasta on sidottu tulokseen", Antikainen kertoo.

Entä koska koittaa se aika, että suomalaistuottaja saa pitkähäntäsiastaan lisähintaa?

Siihen sekä Suojala että Antikainen suhtautuvat epäillen.

"Suomessa on totuttu saparosikoihin, joten on aika vaikea yhtäkkiä saada niille lisäarvoa."

Lisähinta pitäisi saada ulkomailta, mutta teurastamot eivät ole kovin innokkaita lisäämään vientiään. Riskit ovat suuret, kuten Venäjän-markkinan romahtaminen osoitti.