Laidunnus on monimutkaista ekosysteemin hallintaa – Syrjälän tila on tyytyväinen lohkolaidunnukseen

Katja Syrjälä on kehittänyt tilalla lohkolaidunnusta jo kymmenen vuoden ajan. Kuva: Veikko Niitymaa

Syrjälän tilalla laitumet jaetaan neljään osaan, joista jokaista laidunnetaan kaksi viikkoa. 

Suomi on hiiliviljelyn suunnannäyttäjä, sanoo maanviljelijä ja Baltic Sea Action Groupin kestävän maatalouden tiimin suunnittelija Eliisa Malin. ”Maanviljelijällä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ilmastoon omilla toimillaan.”

Maaperän kunnosta huolehtiminen on avainasemassa. Hyväkuntoinen maaperä pidättää ravinteita ja vettä.

Maaperään sitoutuu hiiltä, kun sen kunnosta pidetään huolta. Sala- ja piiriojituksien kunnossapito on tärkeä osa maaperästä huolehtimista. Maaperän tilanteeseen tulee reagoida ajoissa.

Malin listaa hiiliviljelyn kannalta olennaisia tekoja, joita jokainen viljelijä voi toteuttaa.

Näitä ovat esimerkiksi maanmuokkauksen vähentäminen, torjunta-aineiden käytön minimointi ja monipuolinen viljelykierto.

Malin painottaa, että laidunnus ei aina ole kestävää.

”Laidunnus on monimutkaista ekosysteemin hallintaa. Erityisen tärkeää on seurata nurmen palautumiskykyä. Laidunpainetta, eläintiheyttä, laidunjaksoja ja lepojaksoja tulee vaihdella. Laidunkierto ei yksinään ole ratkaisu, vaan tarvitaan myös muita tekijöitä. On tärkeää pohtia, mitä laiduntamiselta halutaan.”

Syrjälän tila on 500 uuhen ja 600 karitsan lammastila Portaan kylässä Tammelassa. Tilalla on myös kahdella eri tilalla 380 hehtaaria peltoa, joista kolmasosa on nurmella ja lopuilla viljellään kauraa.

Katja Syrjälä huolehtii lampaista ja hänen miehensä Hannu-Pekka Syrjälä peltotöistä.

Syrjälän tila on kehittänyt lohkolaidunnusta kymmenen vuoden ajan.

Lohkolaidunnuksessa pelto jaetaan osiin, ja kutakin laidunnetaan osa ajasta. Lopun aikaa pelto saa levätä. Näin vältytään ylilaidunnukselta ja nurmi pääsee nopeasti uuteen kasvuun.

Syrjälässä laitumet on jaettu neljään lohkoon. Lampaat ovat yhdellä lohkolla noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen ne siirtyvät seuraavalle.

Neljän lohkon taktiikalla kaikkien lohkojen kierto kestää noin kahdeksan viikkoa. Jokainen laidun saa levätä kuutisen viikkoa. Lampaat siirtyvät lohkolta toiselle paimenkoirien avulla.

Pellot ovat tavallisesti 4–5 vuotta laitumina ja sen jälkeen muutaman vuoden viljalla.

”Lohkolaidunnus on tosi hyvä, jos se toimisi täydellisesti. Laitumet on pääosin aidattu verkkoaidoin, osa lohkojen väliaidoista on sähköaitoja. Kuumina kesinä ongelmaksi on muodostunut kuivuus ja virta ei tahdo riittää lohkojen väliaidoissa. Joskus lampaat haluavat palata uudelta lohkolta edelliselle tai siirtyä jo seuraavalle lohkolle, joten suunnitelmia on jouduttu välillä muuttamaan”, Katja Syrjälä kertoo.

”Lisäksi tilamme on keskellä asutusta Portaan kylässä eikä laitumia ole ihan vieressä. Soittoja karanneista lampaista tulee silloin tällöin”, Syrjälä naurahtaa.

Lohkolaiduntamisessa on edistytty.

”Työaikaa ei mene enää niin paljoa, ja lohkolaidunnuksen ansiosta lampaat tarvitsevat lääkityksiä aiempaa vähemmän”, Syrjälä hymyilee.

”Lammasryhmät ovat toisinaan isoja, mikä vaatii paimenkoiralta paljon. Toisaalta pienemmät ryhmät vaatisivat lisää laidunalaa. Mikään järjestely ei ole täydellinen”, Syrjälä sanoo.