Rakennekalkki ja ravinnekuitu vähentävät fosforin huuhtoutumista pelloilta

Rakennekalkkia levitettiin Tuusulassa sijaitseville pelloille viime vuoden heinäkuussa. Kuva: Markku Pulkkinen

Peltojen käsitteleminen rakennekalkilla tai kalkkistabiloidulla ravinnekuidulla vähentää fosforivalumia ja eroosioita, selviää Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tekemien tutkimusten tuloksista.

Vihdissä sijaitseville savipelloille levitetty rakennekalkki vähensi eroosiota ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista noin neljän vuoden ajan levityksen jälkeen.

Metsäteollisuudesta peräisin oleva kalkkistabiloitua ravinnekuitua puolestaan levitettiin espoolaisille pelloille. Kuitu pienensi salaojaveden mukana huuhtoutuvan kiintoaineen ja fosforin määrää.

Rakennekalkkia levitettiin Vihdin peltovaltaiselle valuma-alueelle syyskuussa vuonna 2015.

Seuraavana vuonna käsittelyn todettiin vähentäneen kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista 39 prosenttia, ja vuonna 2017 kymmenisen prosenttiyksikköä enemmän.

Neljä vuotta levityksen jälkeen vähenemä oli noin 20 prosenttia.

Nyt taakse jäänyt leuto ja sateinen talvi näyttää palauttaneen fosforikuormituksen lähtötilanteeseen, yhdistys kertoo.

Espoolaispellot käsiteltiin kalkkistabiloidulla ravinnekuidulla syksyllä 2018.

Käsittely vähensi salaojaveden kiintoainepitoisuutta, kokonaisfosforipitoisuutta sekä kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin pitoisuutta noin 50 prosenttia käsittelemättömiin alueisiin verrattuna.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen mukaan ero käsiteltyjen ja käsittelemättömien alueiden välillä oli suurin valuntahuippujen aikaan.

Ravinnekuidun myönteiset vaikutukset olivat havaittavissa vielä puolitoista vuotta levityksestä.

Levät hyötyvät liuenneesta fosforista, jota oli käsitellyiltä pelloilta peräisin olevassa vedessä hieman enemmän kuin käsittelemättömien lohkojen huuhtoumissa.

Yhdistyksen mukaan kuidun sisältämä kalkki todennäköisesti lisäsi fosforin liukoisuutta maaperän pH:n noustessa.

Vuosi sitten keväällä kuidun todettiin vähentävän myös kokonaistypen ja nitraattitypen pitoisuutta salaojavedessä. Tilanne kääntyi päälaelleen myöhemmin: Typpeä oli kaksinkertainen määrä kuitulohkojen salaojavesissä käsittelemättömään peltoon verrattuna.

Yhdistyksen mukaan selitys on, että maaperän mikrobit sitovat typpeä kuitua hajottaessaan mutta myöhemmin typpeä taas vapautuu valumavesiin.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen maanparannusaineiden vaikutuksia koskeva tutkimus jatkuu tämän vuoden loppuun.

Tavoitteena on kerätä viljelijöiden kokemuksia maanparannusaineista ja saada lisää tietoa muun muassa rakennekalkin ja ravinnekuitujen vesiensuojelupotentiaalin aikajänteestä.

Veden laatua mitataan automaattisesti sekä valuma-alueelta että yksittäisiltä peltolohkoilta. Lisäksi yhdistys tekee yhteistyötä alueen viljelijöiden kanssa.

Lue myös:

Pellon käsittely maanparannuskuidulla puolittaa fosforivaluman