minun autoni Anglia päätyihalkoliiteriksi
Eletään vuotta 1970, on juuri muutettu nykyiselle asuinpaikalle ja navetan remontti on edessä.
Kaverini Erkki lupautui tulemaan minulle aputimpuriksi. Aloin kysellä rakennustarvikkeiden liikutteluun sopivaa pakettiautoa, mutta niitä ei siihen aikaan vain ollut kovin paljoa tarjolla.
Lopulta Erkki päästi minut pälkähästä sanoen kerran ”Ka miultahan sinä saat pakettiauton, jos vaan hinnasta sovitaan”.
Mikäpä olisi ollut sen parempi kuin ryhtyä tutun kanssa kaupantekoon ja eihän siinä kauaa tarvinnu tinkiäkkään kun minusta tuli Ford Anglia pakettiauton omistaja.
Auto oli vuoden 1966 mallia ja siinä olla ajettuna jotain satatuhatta kilometriä. Anglialla ajelin kaikki rakennustarvikeajot, oli se aika näppärä vehje tavarankuljetukseen.
Aikanaan saatiin navettakin valmiiksi ja perhettä alkoi tulla lisää. Kerran täytyi keskimmäistä poikaa käyttää keskussairaalassa, tuolla Joensuussa. Pois tullessa poliisi pysäytti meidät, sanoen että tässä nyt on sakon paikka, kun tämä 2-vuotias poika istui etupenkillä äitinsä sylissä.
No siinä sitten vähän aikaa juteltiin ja selviteltiin että pakkoraossa tässä ollaan, poikaa piti käyttää sairaalassa ja kun ei tässä autossa ole kuin 2 penkkiä, niin poikaa on pakko pitää sylissä etupenkillä.
”No kyllä minä tässä tapauksessa jätän sen sakon sitten kirjoittamatta”, sanoi poliisi ja kyllähän se minullekin passasi, paiskattiin asiasta vielä kättä.
Ajelin Fordilla vielä muutamia vuosia, vaikka joka kerta katsastaissa oli varmaa että piti uusia ainakin raidetangon päät.
Sattuipa kerran, ettei autosta etsimälläkään löytynyt muuta vikaa kuin että äänimerkki soi inssin mielestä liian hiljaa, hylkäyshän siitä tuli. Minulla oli onneksi kotona ylimääräinen äänitorvi ja laitoin sen entisen lisäksi, niin sitten jo kelpasi leimalle.
Muutamia vuosia ajettuani vein Anglian kesämökille halkoliiteriksi ja siinä virassa se palvelikin monia vuosia.
HEINO PASANEN
Polvijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
