MTK: Ympäristökorvaukseen on kaavailtu liian alhaista fosforitasoa
MTK on hyvin huolissaan siitä, pystytäänkö valmisteilla olevat ympäristökorvauksen ehdot sorvaamaan sellaisiksi, että viljelijät pystyvät niihin sitoutumaan.
Tällä hetkellä pahimmat kipupisteet liittyvät MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mukaan siihen, millaiset lannoiterajat ja satokorjaukset ehtoihin asetetaan.
”Pelkäämme, että ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimenpiteet ehdot estävät sellaisia viljelijöitä lähtemään mukaan koko järjestelmään, jotka haluavat tuottaa määrältään ja laadultaan hyvää satoa.”
Ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimenpide on tämänhetkisen luonnoksen perusteella kaikille korvaukseen sitoutuneille viljelijöille pakollinen. Toimenpiteeseen kuuluvat lohkokirjanpito, maanäytteiden ottaminen, lannoitusrajat ja ravinnetaselaskenta.
Muut niistä ovat Pietolan mukaan kannatettavia ja ne ohjaavat järkevään ravinteidenkäyttöön. Sen sijaan lannoitusrajat ollaan asettamassa niin tiukoiksi, että viljelijät eivät pysty niihin sitoutumaan, jos haluavat tuottaa mahdollisimman laadukasta satoa.
Käytännössä rajat estäisivät viljelijää käyttämästä fosforia nykyisten lajikkeiden ja niiden satopotentiaalin kannalta riittävästi. ”Uusille lajikkeille on annettava mahdollisuus, kun olosuhteet ovat otolliset. Se on järkevää ja kestävää viljelyn tehostamista.”
Lannoitusrajat perustuvat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkijoiden tekemiin meta-analyyseihin. Niiden pohjana on 43 viime vuosikymmenen aikana tehtyä tutkimusta siitä, miten kasvit hyödyntävät niille annetun fosforin.
”Miksi esitys ei ota huomioon sitä, miten se vaikuttaa tuottavuuteen ja sitä kautta elinkeinon kannattavuuteen”, Pietola ihmettelee.
MTK yrittää saada korvauksen ehtoihin vielä muutosta. Tavoitteena on, että suuria satoja tuottavia varten ehtoihin saadaan nyt esitettyä korkeammat fosforirajat ja satokorjaukset.
Maksimisadot on asetettu liian alhaiselle tasolle. Nykylajikkeilla ja -teknologialla pystytään parempaan, Pietola korostaa.
”MTK:n mukaan olisikin järkevää siirtää ravinteiden tasapainoinen käyttö -toimenpide valinnaiseksi toimenpiteeksi. Tällöin se ei estä hyvää satoa tavoittelevia viljelijöitä sitoutumaan ympäristökorvaukseen.”
Nyt hahmotellussa ympäristökorvausmallissa valinnaisia toimenpiteitä on kolme: ravinteiden kierrätys, valumavesien hallinta ja kasvipeitteisyys sekä monimuotoisuuden ja maiseman edistäminen.
Näitä viljelijä ei voisi valita, ellei ole sitoutunut myös ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpiteeseen.
Pietola muistuttaa, että toteutuessaan nyt kaavaillut lannoiterajat voisivat jopa heikentää ympäristön tilaa.
Näin kävisi, jos viljelijät vähentävät tiukentuvien lannoiterajoitusten vuoksi fosforilannoitusta.
Kasvulle korvaamattomien typen ja fosforin käyttö kulkee käsi kädessä. Kasvi kykenee käyttämään sille annettuja ravinteita vain siihen asti, kun vähemmän olevaa ravinnetta riittää. Jos fosforin määrää rajoitetaan, typpeä saattaa jäädä yli.
Se lisäisi typpipäästöjä, joiden kasvusta tutkijat ovat viime aikoina huolestuneet.
Kasvava kasvi puolestaan sitoo yhteyttäessään itseensä ravinteiden lisäksi myös ilmakehän hiiltä.
Pietola puhuukin ilmastoälykkäästä maataloudesta, jossa satsataan hiilen sitomiseen.
JUHANI REKU
Uusille
lajikkeille
on annettava
mahdollisuus, kun olosuhteet ovat otolliset.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
