Tutkimus: EU:n ympäristölainsäädäntö syö maatalouden kilpailukykyä

Saksalaisella perhetilalla ympäristöstandardien täyttämisestä syntyvä lasku kohosi selvityksessä 28 000 euroon vuodessa. Kuva: Jukka Pasonen

EU:n ympäristölainsäädännöstä koituvat kustannukset aiheuttavat eurooppalaisille viljelijöille merkittäviä tulonmenetyksiä verrattuna EU:n ulkopuolisiin maihin. Tämä selviää saksalaisen Ruhr Bochum -yliopiston ja maataloustutkimuskeskus HFFA:n (The Humboldt Forum for Food and Agriculture) tutkimuksesta.

Tutkimuksessa analysoitiin EU:n ympäristöstandardeista syntyviä lisäkustannuksia maataloudelle.

Esimerkkimaassa Saksassa EU:n ympäristölainsäädäntö aiheuttaa maataloudelle kilpailuhaittaa unionin ulkopuolisiin maihin nähden useita miljardeja euroja. Keskimääräisellä perhetilalla standardien täyttämisestä ja sääntelystä syntyvä lasku voi kohota 28 000 euroon vuodessa.

Koska EU:n ulkopuolisissa maatalousmaissa ei tarvitse noudattaa samoja ympäristödirektiivejä kuin unionissa ja sääntely on erilaista, maataloudelle aiheutuvat kustannukset ovat usein Euroopan maita huomattavasti alhaisemmat. Esimerkiksi Australiassa ja Yhdysvalloissa kotieläintuotannolle ympäristölainsäädännöstä koituvat kustannukset ovat selvityksen mukaan korkeintaan kolmasosan Saksan vastaavista kustannuksista.

HFFA:n mukaan EU:n ulkopuolisissa maissa Eurooppaan verrattavissa oleva ympäristösääntely maksaa hehtaarilla keskimäärin 134 euroa. Koska EU:ssa direktiivejä on useita kilpailijamaita enemmän, ympäristösääntely Saksassa nousee 315 euroon hehtaarilla.

Tutkimuksessa selvitettiin tärkeimpien EU-lainsäädäntöjen kustannusvaikutusta Saksassa sektoreittain sekä tilatasolla. Mukana tarkastelussa olivat vesipuitedirektiivi, lannoite- ja torjunta-ainelainsäädäntö, kotieläintilojen erityislainsäädäntö, lisäbyrokratia ja täydentävät ehdot, viherryttäminen sekä ilmanlaatuvaatimukset Saksassa.

Saksassa eniten lisäkustannuksia syntyy vesipuitedirektiivistä, torjunta-ainelainsäädännöstä sekä viherryttämistoimista. Viljelijöille aiheutuu tulonmenetyksiä ja kilpailuhaittaa, kun he joutuvat investoimaan uuteen teknologiaan, jotta direktiivit ja korkeat ympäristöstandardit saadaan täytettyä.

Johtopäätelmissä vedottiin, että kustannusero pitää ottaa huomioon tulevassa yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agriculture Policy, cap) suunnittelussa, sillä lainsäädännön kustannustakkaa voi syödä viljelijöiden investointihalukkuutta uuteen teknologiaan ja vaikeuttaa ympäristölainsäädäntöön sitoutumista. Myös eurooppalaisten viljelijöiden kattojärjestö Copa-Cogeca vaatii kustannusten ottamista huomioon.

"En halua laskea standardeja. Euroopan maanviljelijöiden on kuitenkin saatava korvauksia niiden noudattamisesta", Copa-Cogecan puheenjohtaja, saksalainen Joachim Rukwied sanoo.

Viljelijät pitivät selvityksen perusteella korkeita ympäristöstandardeja kuitenkin tärkeinä ja haluavat jatkossakin noudattaa niitä.

Tutkimuksen julkaisutilaisuudessa Brysselissä ympäristöjärjestö Birdlife kritisoi Copa-Cogecan tukitoiveita, ja sen mielestä lainsäädännön noudattamisesta ei pitäisi maksaa tukia. Birdlife kyseenalaistaa, miksi EU:ssa osalle viljelijöistä maksetaan huomattavasti korkeampi tuki lainsäädännön noudattamisesta kuin toisille, vaikka lainsäädäntö on sama.

Myös Suomessa on tutkittu EU-lainsäädännön kustannustaakkaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksessä arvioitiin lainsäädännön aiheuttamia lisäkustannuksia suomalaiselle maidontuotannolle osana kansainvälistä vertailua.

Luken mukaan EU-lainsäädännön vaikutukset olivat suurimmat Alankomaissa, jossa ne nostivat maidon yksikkökustannuksia kolme prosenttia. Suomessa, Saksassa ja Irlannissa vaikutus maidon yksikkökustannukseen vaihteli yhdestä prosentista 1,5 prosenttiin sekä Puolassa, Argentiinassa ja Uudessa-Seelannissa välillä 0,5-1 prosenttia.