Torstaina 95 prosenttia pelloista sitoumuksen piirissä
juha lappalainen
Torstain puoleen päivään mennessä ympäristökorvaussitoumuksen oli antanut varmuudella 26 380 tilaa, kun sähköisen tukihakemuksen oli jättänyt 29 214 tilaa. Sitoumuksen tehneiden määrä on 90,3 prosenttia sähköisesti hakemuksensa jättäneistä tiloista, kertoo tietojärjestelmäasiantuntija Piia Ylikoski Maaseutuvirastosta.
Osuus ilmoitetuista peltohehtaareista on vielä huomattavasti suurempi: sitoumuksen piirissä on 1,37 miljoonaa hehtaaria ilmoitetuista 1,45 miljoonasta hehtaarista eli 94,6 prosenttia sähköisesti ilmoitetusta pinta-alasta.
Sitä ei pystytä sanomaan ennen tukihaun päättymistä, kuinka moni paperilomakkeella tukia hakeneista on sitoutunut ympäristökorvaukseen. Paperilla jätettyjen hakemusten tietoja ei tallenneta järjestelmään ennen hakuajan päättymistä.
Avoinna on sekin, millaiset tilat hakemuksensa ovat jättäneet ja kuinka moni mahdollisesti vielä miettii viikonlopun yli omaa ratkaisuaan. Vipu-palvelun kautta järjestelmässä on tallennettuna 10 000 tilan hakemus, jota ei ole vielä palautettu.
Lopullinen ympäristökorvaukseen sitoutuneiden määrä selviää siten sen jälkeen, kun kaikki paperilomakkeella tehdyt hakemukset on kirjattu hallinnon järjestelmään.
Päättyneen ohjelmakauden ympäristötukeen oli sitoutunut suomalaisista maatiloista noin 92 prosenttia ja peltohehtaareista 95 prosenttia.
MTK:n maatalouslinjan tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen pitää korvaukseen sitoutuneiden torstaista osuutta yllättävän korkeana.
”Oma veikkaukseni oli, että määrä olisi ollut ehkä noin kymmenen prosenttiyksikköä alempi kuin edellisellä ohjelmakaudella. Joka tapauksessa arvioin prosenttiosuuden alkavan kahdeksikolla.”
”Toisaalta tukia hakeneiden määrästä puuttuu vielä parinkymmenen tuhannen tilan hakemukset.”
Lappalainen arvelee, että niiden joukossa on vielä runsaasti omaa ratkaisuaan miettiviä, jotka eivät ole hakemustaan jättäneet. Myös paperilomakkeella tukia hakevissa on hänen mukaansa todennäköisesti enemmän ulkopuolelle jääviä kuin korvaukseen sitoutuvia.
Ensisijainen ongelma uuden ympäristökorvauksen ehdoissa ovat selvästi tiukentuneet lannan käytön rajoitukset yhdistettynä aiempaa tiukempiin fosforinkäyttövaatimuksiin.
Kaikkein vaikeinta uuteen ympäristökorvaukseen sitoutuminen on Lappalaisen mukaan broileri- ja kanatiloilla. Myös sikapuolella monet tilat joutunevat jäämään ulkopuolelle, erityisesti sikavaltaisilla alueilla toimivilla tiloilla sitoutuminen voi tuottaa vaikeuksia.
Sen sijaan kasvinviljelytiloilla tilanne ei ole niin hankala, etenkin jos tila ei ole ottanut eikä ole aikeissa ottaa vastaan lantaa.
Kun tila jää korvauksen ulkopuolelle, sillä on huomattavasti suuremmat vapaudet käyttää ravinteita. Erityisesti fosforin osalta raja on ulkopuolelle jäävillä tiloilla raja on hyvin korkea, lannoitelain mukainen 80 kiloa hehtaarilla.
Typen osalta rajat tulevat nitraattiasetuksesta.
Lappalainen ihmettelee edelleen ristiriitaista tilannetta, johon ympäristökorvauksen myötä on käytännössä ajauduttu: vaikka tavoitteena on ollut edistää lannan käytön tehostamista tilojen välillä, niin monissa tapauksissa korvaus toimii päinvastoin.
Väljemmät ravinnerajat ja sen myötä lannan vapaampi käyttö sekä paperityön väheneminen ovat merkittävimmät helpotukset, jos tila jää korvauksen ulkopuolelle. Toisaalta monet ympäristökorvauksessa pakolliset toimenpiteet ovat pakollisia myös niille tiloille, jotka jäävät sen ulkopuolelle.
Niitä ovat esimerkiksi kasvinsuojeluruiskun testaus sekä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutus ja IP-viljelyn mukainen kasvinsuojeluainekirjanpito.
Toisaalta vesistöjen varsille ei tarvitse jättää kolmen metrin suojakaistaa. Täydentävien ehtojen edellyttämä metrin käsittelemätön vyöhyke riittää. Lisäksi typpilannoitus on kielletty alle viiden metrin etäisyydellä vesistöstä.
Monia viljelijöitä on askarruttanut nyt tehtävän ratkaisun lopullisuus: voiko ympäristökorvaukseen sitoutua vielä ensi vuonna?
Välttämättä ei, Lappalainen arvelee.
”Tänä vuonna sitoutuvien osuuden pitäisi varmaankin jäädä selvästi alle 80 prosentin, jotta haku olisi auki ensi vuonna.”
Lappalaisen arvio perustuu siihen oletukseen, että kerääjäkasvi- ja suojavyöhyketoimenpiteiden suosio olisi ennakoidunlainen.
”20 000 hehtaaria suojavyöhykkeitä kuluttaa käytettävissä olevaa rahaa saman verran kuin nyt ulkopuolelle jäämässä olevan 200 000 hehtaarin tilakohtainen toimenpide.”
200 000 hehtaaria on noin kymmenen prosenttia Suomen peltopinta-alasta eli kutakuinkin määrä, joka torstain arvioiden perusteella olisi jäämässä pois ympäristökorvauksesta.
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
