Luonnonlaidun voi olla monimuotoisuuden aarreaitta
Pitkään laidunnettu, rehevöitymätön niitty on kasvilajien runsaudensarvi.
”Parhailla kohdilla voi olla jopa 30–40 lajia neliömetrillä”, Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkija Juha Pykälä kertoo Järki-hankkeen haastattelussa.
Hän on tutkinut laidunnuksen vaikutusta luonnonlaidunten ja niittyjen lajistoon.
Arvokkaimmat alueet ovat Pykälän mukaan sellaisia, joissa on laidunnettu yhtäjaksoisesti pitkään: vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia. ”Laiduntaminen vähentää maaperän biomassaa ja ravinteita. Se tasaa kasvien kilpailuolosuhteita ja vähentää ihmisen toiminnan haittavaikutuksia”, Pykälä kertoo.
Näin heikommatkin lajit saavat elintilaa.
Niityllä hyviä monimuotoisuuden indikaattoreita ovat esimerkiksi nurmitatar, jäkki ja kissankello.
”Kissankäpälä on voimakkaasti taantunut esimerkiksi viljelynurmien liepeiltä. Kissankäpäläkasvustojen elpyminen onkin hyvä monimuotoisuusindikaattori perinnemaisemissa.”
Kun laidunnus lopetetaan, niitty alkaa kasvaa umpeen.
Rehevöityneen niityn merkkejä ovat muun muassa heinien, nokkosten, valkoapilan ja peltorikkakasvien runsastuminen.
”Kun nurmipuntarpää ja koiranputki valtaavat alaa, eivät pienemmät kasvit enää pärjää”, Pykälä toteaa. Monimuotoisuus vähenee.
Hänen mukaansa rehevöittävä laidunnus on pahin uhka laidunniittyjen monimuotoisuudelle. Lisää ravinteita tulee lisärehun myötä tai kulkeutuu viljellyiltä laitumilta, kun niitä laidunnetaan yhdessä perinnebiotooppien kanssa.
”Rehevöityneen laidunniityn palauttaminen on erittäin hidasta. Entistäminen voi kestää vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, ja jäädä silti vain osittaiseksi.”
Naudat muistuttavat eniten niittokoneita – sillä erotuksella, että ne syövät kaiken biomassan. Naudat sopivat kaikentyyppisille perinnebiotoopeille.
Lampaat valikoivat syömistään. Ne voivat aiheuttaa heinittymistä, koska ne syövät mieluiten kukkakasveja.
Hevosten jälki on nautojen ja lampaiden välistä.
Ketoja ja tuoreita niittyjä on eniten eteläisessä Suomessa, Pykälä kertoo. Laajimmat merenrantaniityt ovat Perämeren rannoilla. Metsälaitumia ja hakamaita on Itä- ja Keski-Suomessa, missä karjaakin on eniten.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
