Tutkija: Osuuskuntien rahoitus uusiksi - ovi raolleen yksityiselle rahalle

Osuuskunnat tulevat tarvitsemaan tulevien investointien rahoittamiseen yksityistä pääomaa, väitöstutkija arvioi. Kuva: Kari Salonen

Maatalouden vahvistaminen vaatii osuuskuntien rahoituksen uudistusta, toteaa ekonomisti Eeva Alho PTT:ltä.

Alho selvitti tuoreessa väitöskirjatyössään osuuskuntien rahoitustarpeita, kun maatilojen koko kasvaa nopeasti ja tilaluku vähenee.

”Aihe voi vaikuttaa radikaalilta, mutta tuottajaosuuskuntien tulevaisuuden takia pääomien saamista on pakko miettiä. Osuuskunta voi toimia terveellä pohjalla, kun se elää ajassa ja vastaa muutoksiin”, Alho sanoo.

Alhon mukaan maatalouden ja ruokaketjun kilpailukyky edellyttää tuottajaosuuskuntien rahoituksen remonttia.

Yksityisiä varoja tarvitaan, mutta perinteinen osuuskuntamuoto ei salli ulkopuolisten sijoittajien mukaantuloa tai tarjoa jäsenille riittäviä kannustimia sijoittaa itse pääomaa.

Alho on tutkinut kahta rahoitusmallia. Maidontuottajille, rahoittajille ja mahdollisille sijoittajille suunnatussa kyselyssä vaihtoehtoihin suhtauduttiin melko myönteisesti.

Sijoittajaosuusmalli avaa osuuskunnan ulkopuolisille sijoittajille. Ne myöntävät osuuskunnalle kasvupääomaa ja saavat vastineeksi tuottoa.

Jäsensijoittajamallissa jäsenet voivat hyötyä osuuskunnan arvonnoususta. Tuotto määräytyy sen mukaan, miten paljon jäsenet ovat sijoittaneet itse pääomaa, ei osuuskunnan asiakkuus kuten nyt, Alho kertoo.

Kumpikin malli on viisi vuotta sitten uudistetun osuuskuntalain mukainen.

”Kysymys ulkopuolisista sijoittajista jakaa voimakkaasti maataloustuottajien mielipiteitä. Osa olisi valmis hyväksymään ulkopuolisia mukaan, mutta ei antaisi näille äänioikeutta vaan etuoikeuden tuottoon”, Alho sanoo.

Sijoittajilla on erilaisia motiiveja osallistua osuuskuntien rahoittamiseen. Osa hakee tuottoa, kun toisille kotimaisen ruuan arvostus, maaseudun elinvoimaisuus ja henkilökohtaiset yhteydet maatalouteen sekä maaseutuun vahvistavat sijoitushaluja.

Alhon mukaan maatalousosuuskunnat voisivat hyödyntää tällaista arvoja heijastelevaa paikallista henkeä sekä kiinnostusta tukea yrityksiä ja työpaikkoja omalla alueella. Osa sijoittajista voi olla valmis matalampaan tuottoon, jos arvot toteutuvat.

Maatalousketjussa on edessä joka tapauksessa isoja muutoksia kohti markkinaehtoisuutta ja kansainvälisyyttä.

Maitokiintiöt poistettiin vuosituhannen alussa, mikä on kiihdyttänyt tilakoon kasvua. Omat paineensa tuo EU:n alkava uusi maatalouden rahoituskausi.

Alhon mukaan alan kehitykselle on olennaista, miten yksityistä pääomaa saadaan kerättyä investointeihin.

Muissa maissa on otettu käyttöön uudenlaisia rahoitusvälineitä, mutta Suomessa keskustelu aiheesta on ollut vähäistä.

”Tilojen hupeneva määrä ja samalla kasvaneet investointitarpeet tiloilla voivat johtaa siihen, että jäljelle jäävillä viljelijäjäsenillä ei ole varaa sijoittaa ylimääräistä osuuskuntaan. Osuuskuntiin syntyy pääomavajetta. Lisäksi sektorin kannattavuus on tällä hetkellä heikko.

Seurauksena on huono kierre osuuskuntien ja viljelijöiden kannalta”, Alho varoittaa.

Tutkimusta varten haastateltiin 406 maidontuottajaa ja 845 rahoitusalan ammattilaista.