Vesi tuhoaa metsäteitä–märkä kesä pisti rakenteet koville


Tienpitoon kannattaa ryhtyä jo siinä vaiheessa, kun ensimmäiset painaumat näkyvät. Viivyttely pahentaa tilannetta ja nostaa kustannuksia tulevina vuosina, Otso Metsäpalvelujen operaattori Jukka Ylisirniö Rovaniemeltä kertoo. Kuva: Kari Lindholm

Viime kesän ennätyssateet vesittivät Lapissa etenkin niiden metsäteiden kantavia rakenteita, joiden vesitaloudessa on puutteita. Sateinen alkusyksy ei ole tuonut tienpitoon helpotusta.

"Metsätien pitää kestää puutavaraliikenne kesälläkin kuivana aikana. Tien ollessa märkä, ei raskaalla kalustolla tulisi liikennöidä", Otso Metsäpalvelujen operaattori Jukka Ylisirniö Rovaniemeltä kertoo.

On tavallista, että tienpitoa lyödään laimin kustannusten pelossa. Ojat puskevat vesakkoa ja polttopuurankoja, ja tierummutkin ovat nähneet parhaat päivänsä. Viivyttely tienpidossa johtaa tien peruskorjaukseen, joka maksaa maltaita.

"Hoidon puutteessa kesäajokelpoinen metsätie heikkenee pelkäksi talvitieksi."

Metsäkeskuksen mukaan joka neljäs suomalainen metsätie ei ole siinä kunnossa kuin kestävän metsätalouden rahoituslaki (kemera) edellyttää. Jos metsätiehen on saatu valtion tukea, se on pidettävä kunnossa 15 vuotta viimeisen tukierän maksamisesta.


Lanaus ja höyläys ovat tienpitäjän peruskeinot tien pintarakenteen vaurioiden paikkaamiseksi. Näissä päästään vielä halvalla.

Lanaus tasoittaa tien pinnan, mutta työntää kulutuskerroksen ojanpenkkaa reunustamaan. Tienpinnan kupera muoto häviää, mikä aiheuttaa veden jäämisen ajoradalle. Silloin vesi nakertaa tietä myös ylhäältä.

Höyläys tehdään tiekarhulla tien rungon muotoa rikkomatta. Mikäli metsätie höylätään alkuperäiseen muotoonsa joka kolmas vuosi, tämä jatkaisi tien käyttöikää huomattavasti.

Lanausta ja höyläystä edeltää aina puuston poisto tien sisäluiskasta. Puusto sitoo vettä tien runkoon, mikä heikentää kantavuutta. Vesakko raivataan kolmen vuoden välein.

Peltiset tierummut voivat syöpyä pohjasta puhki jo 15 vuodessa, mikäli putken läpi virtaava vesi on hapanta. Ruostunut putki pettää kuorman alla ja rumpu tukkeutuu. Tällöin tie muuttuu padoksi.

Mikäli betonirummuissa esiintyy hammastusta, vesi siirtyy putken ulkopuolelle ja syövyttää reiän tien runkoon. Romahtaneiden rumpujen vaihtaminen ei ole suuri kustannus.

"Kantavien kerrosten ajo on paljon kalliimpaa, ja rumpu joudutaan vaihtamaan silloinkin", Ylisirniö huomauttaa.

Kaivinkone asentaa nykyaikaisen muovirummun paikoilleen 15–20 minuutissa edellyttäen, että vaihtomaat on tuotu paikalle. Muoviputket eivät yleensä tarvitse routaeristystä.


Tienpito ja metsätalous metsätien vaikutuspiirissä ovat parivaljakko. Hoitorästien purkamisesta maanomistajat saavat rahaa tienpitoon, ja harvennukset käynnistävät puuston arvokasvun.

"Tielle syntyy käyttöä tuleville vuosille, ja hoitamaton metsä muuttuu tuottavaksi."

Isännät usein luulevat metsän olevan niin riukuuntunutta ja huonokasvuista, ettei sitä enää kannata hoitaa, eikä tiellekään nähdä siksi tarvetta.

"Konekuskit saavat huonon näköisestäkin kohteesta aikaiseksi komean metsän", Ylisirniö rohkaisee.