Isoniitun tilalla Pöytyällä pohditaan, kuinka pääsiäisenä tulleet 100 000 tipua saadaan kasvamaan broilereiksi mahdollisimman pienin tappioin

Markus Riitamo sanoo, että rehuvehnään panostetaan tänä vuonna aikaisempaakin enemmän. Omalla viljalla pystytään alentamaan rehukuluja. Kuva: Markku Pulkkinen

Sateen pimentämää taivasta kohti kurottavat harmaat rehusiilot kuvastavat hyvin broileriyrittäjä Markus Riitamon (30) tunnelmia.

”Täysrehuun kuluu joka viikko 20 000 euroa enemmän kuin viime kesänä. Rehun tonnihinta on noussut 300:sta 500 euroon. Vuositasolla lasku on miljoona euroa suurempi kuin aikaisemmin”, Riitamo tiivistää.

Viiden miljoonan euron liikevaihtoa tekevällä, 200 000 broileripaikan tilalla miljoonan euron kustannusten nousu on valtava. Rehun osuus tuotantokustannuksista on 60–70 prosenttia. Säästökeinot ovat rajalliset, sillä tuotantosopimus ja investointeihin otetut lainat sitovat yrittäjät broileriketjuun. Isoniitun tilan yksi työntekijä on sanottu irti ja yrittäjien oma työpanos kasvanut.

”Sopimuskumppani, Naapurin Maalaiskana Oy, pystyi maksamaan ensimmäiset merkittävät hinnankorotukset vasta tammikuussa, selvästi jälkijunassa rehun hinnan nousuun nähden. Nykyinen lihan hinta tuo 600 000–700 000 euron vuotuisen lisätulon aikaisempaan verrattuna. Reilut 300 000 euroa pitää kaivaa omasta taskusta.”

Riitamo toivoo, että lisäeurot tuottajille löytyvät ruokaketjun sisältä – ja mahdollisimman pian.

”Ruuan hintaa pitää pakosti nostaa. Se ei ole hyvä asia vähävaraisille kuluttajille, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Ruokaan kuluu keskimäärin 11 prosenttia suomalaisten tuloista, joten korottamisen varaa on. Kotimaisen ruuan merkitystä kannattaa nyt korostaa.”

Isoniitun tilalle tuli pääsiäisenä 100 000 untuvikkoa. ”En osaa vielä sanoa, kuinka paljon tämän erän kasvattaminen menee miinukselle”, Markus Riitamo pohtii kasvattamon ovella.  Kuva: Markku Pulkkinen

Kauppaa Riitamo ei lähde tilanteesta syyttämään, koska ei tiedä, kuinka eurot jakautuvat lihan jalostajan ja kaupan kesken.

”S-ryhmän johtaja kertoi tämän lehden haastattelussa, että kaupan liikevoitto on 1–4 prosenttia liikevaihdosta. Saman verran se on normaalisti meidänkin tilalla. Tämän kevään eristä tulee tappiota.”

Valtion kriisituella on Riitamon mukaan vain henkinen merkitys.

”Tuki on hieno ele valtiolta, vaikka se onkin keskimäärin vain 7 000 euroa tilaa kohti. Toivoisin, että kriisitukea kohdennettaisiin enemmän kotieläintiloille, joihin kustannusten nousu on eniten iskenyt.”

”Viljantuotannossa on tulossa nykyisillä hinnoilla huippuvuosi, joten sinne kriisitukea ei tarvittaisi, luonnonhoitopelloista puhumattakaan. Jos olisi tuotantosopimuksen osalta mahdollista, meidän kannattaisi myydä kaikki varastossa oleva rehuvehnä pois ja laittaa broilerituotanto tauolle.”

Viisi vuotta yrittäjänä toimineella Riitamolla on mietittävänään myös pankkilainojen takaisinmaksu. Hän on rakentanut oman osakeyhtiönsä nimiin kaksi broilerikasvattamoa. Ne maksoivat yhteensä 2,5 miljoonaa euroa. Tilalla on lisäksi hänen vanhempiensa ja setänsä osakeyhtiöiden kasvattamot.

”Nordea on onneksi suhtautunut myönteisesti lainojen lyhennysvapaisin kuukausiin. Eipä näillä halleilla paljon muuta käyttöä olisi. Nämä ovat padelin pelaamiseenkin liian matalat”, Riitamo veistelee.

”Suurilla yksiköillä on tehokkuusetunsa, mutta niillä on myös kolikon kääntöpuoli. Kun tappiota tulee, sitä tulee paljon.”

Synkästä talvesta huolimatta mielii maanviljelijä jo kylvöille. Riitamon vanhempien omistamille 350 hehtaarin pelloille kylvetään vehnää. Puolella alasta kasvaa jo nyt syysvehnä. Omalla viljalla katetaan tällä hetkellä 17 prosenttia rehutarpeesta.

”Viljelyyn panostetaan jopa aikaisempaa enemmän, sillä omalla viljalla pystytään alentamaan ostorehukustannuksia.”

Pelloille levitetään oman siipikarjan lantaa. Lantaa jää silti puolet myytäväksi tilan ulkopuolelle. Kananlannasta saa nykyään jopa rahaa, kun aikaisemmin se vietiin ilmaiseksi pois.