Sika- ja broileritilojen ensi vuoden lannoitehankinnat edenneet pisimmälle, naudanlihatiloilla ollaan varovaisimpia

Lannoitteita siirretään Yaran Uudenkaupungin tehtaalla. Kuva: Pasi Leino

MTK selvitti lokakuun lopussa yli 1 500 jäsentilansa talousnäkymiä ja muun muassa lannoitteiden hankintaa. Tulos oli, että vain 30 prosenttia vastaajista oli siihen mennessä hankkinut koko seuraavana kasvukautena tarvittavan lannoitemäärän.

Lähes viidennes tavanomaisessa viljelyssä olevista vastaajista ilmoitti, että lannoitteet jätetään kokonaan hankkimatta ja 16 prosenttia, että lannoitteita ostetaan normaalia vähemmän.

Kysyimme MTK:n tutkimuspäälliköltä Juha Lappalaiselta, keitä ovat ne 20 prosenttia, jotka eivät aio hankkia lannoitteita.

Tuotantosuuntien väliltä löytyy kyselyssä selviä eroja, Lappalainen kertoo. Sama nähtiin jo helmikuun kyselyssä liittyen viime kesän lannoitehankintoihin: etenkin sikatilat olivat varautuneet hyvin.

Nytkin sika- ja broileritilat ovat kärjessä, kun tutkitaan joukkoa, joka on jo hankkinut koko ensi vuoden lannoitetarpeensa. Myös viljatiloilla tilanne on kohtalaisen hyvä.

Jos tarkastelu laajennetaan niihin, jotka ovat hankkineet yli puolet ensi kesän lannoitteista, mukaan tulevat myös kananmuna- ja maitotilat.

Naudanliha- ja lammastiloilla hankintoja on tehty keskimäärin vähiten. Tosin tähän ryhmään kuuluu paljon luomutiloja, Lappalainen huomauttaa.

Nautatiloilla lannoitteiden käyttö jaksottuu pitemmälle ajalle kuin viljatiloilla, koska säilörehua korjataan ja lannoitetaan useamman kerran. Moni näyttääkin hankkineen ensimmäisen sadon lannoitteet, mutta loput hankitaan myöhemmin.

Eroja on myös alueellisesti. Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Etelä-Pohjanmaalla eli vilja-, sika- ja siipikarjatalouden päätuotantoalueilla lannoitteita on hankittu suhteessa suurempi osuus tarpeesta kuin muualla maassa.

Mitä idemmäs tai pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän hankintoja on tehty. Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa prosentit ovat heikoimmat, Lappalainen kertoo.

Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa moni kuitenkin aikoo vielä hankkia lannoitteita ennen kevättä. Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa monella ei ole edes suunnitelmia hankkia niitä. Ehkä hieman yllättäen myös Pirkanmaa kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, Lappalainen toteaa.

Keskimääräistä pienemmillä tiloilla tilanne lienee Lappalaisen mukaan muita huonompi. Tilakokoa, tuotantosuuntaa tai aluetta enemmän eroja selittävät hänen arvionsa mukaan kuitenkin tilan johtamisosaaminen ja maksuvalmius.

Ylipäätään nurmivaltaisilla alueilla lannoitetilanne on heikompi kuin yksivuotisten kasvien viljelyyn painottuneilla alueilla.

Osittain lannoitteiden hankintamäärään vaikuttaa Lappalaisen arvion mukaan nyt se, että karjanlanta hyödynnetään entistä tehokkaammin lannoitteena.

”Ja toisaalta kotieläintuotannon volyymi on voimakkaassa laskussa. Lannoitteiden tarvekaan ei siksi ole ensi vuodelle sama kuin mihin on totuttu.”

Lannoitekaupan volyymi pieneni jo tälle vuodelle kymmenisen prosenttia normaaliin verrattuna.

Lannoitteita on ostettu hyvin erilaisin hinnoin.

Niistä, joilla hankinnat on jo tehty, 20 prosenttia kertoo maksaneensa lannoitteista keskimäärin alle 700 euroa tonnilta (alv 0).

Kolmannes on maksanut keskimäärin 700–850 euroa tonnilta ja kolmannes 850–1 000 euroa tonnilta.

15 prosenttia maksoi ensi kesän lannoitteista keskimäärin yli tuhat euroa tonnilta.