Marttila jättää jälkeensä suuret saappaat, sillä MTK:n edunvalvontaa tarvitaan yhä laajemmin
Kun tekoälyltä kysyy MTK:n entisiä puheenjohtajia, saa seuraavanlaisen listan: nykyinen on Juha Marttila ja aiemmat Olli Rehn, Ahti Hirvonen, Esko Aho ja Paavo Väyrynen.
Vain Marttilan toive on näemmä toteutunut. Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori viihtyikin tehtävässä pitkään: vuodesta 2009 kuluvan vuoden loppuun.
Marttila jättää jälkeensä järjestön, jota kuuntelevat päättäjät ja jonka jäsenistö odottaa puheenjohtajaltaan paljon. Hän kertoo nyt kaudestaan ja järjestön tavoista.
Marttila tuli valituksi ykköspuheenjohtajaksi, kun Michael Hornborg jätti tehtävänsä. Takana oli kolme vuotta MTK:n johtokunnan toisena puheenjohtajana, joten järjestö oli kutakuinkin tuttu.
Ennen vuotta 2005 Marttila oli vain rivijäsen, sillä hän oli keskittynyt oman maitotilansa töihin, tehnyt väitöskirjan ja kiertänyt puhujana pitkin Suomea.
Sitten kesken aamuaskareiden syksyllä 2004 tämä C-alueen lappilainen isäntä sai navettaan puhelun. Häntä pyydettiin MTK:n johtoon tuomaan uutta näkemystä ja käytännössä pelastamaan riitaista järjestöä.
Joko nyt voit kertoa, kuka soittaja oli?
Pitkä hiljaisuus.
”No en, mutta Torniosta se tuli.”
Marttila haastettiin kaudellaan yhden ainoan kerran.
Vuonna 2009 Marttila voitti valtuuskunnan äänestyksessä maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Veli-Pekka Talvelan.
Marttila haastettiin kaudellaan yhden ainoan kerran: vuonna 2022 vastaehdokkaaksi asettui EU:n tuottajajärjestön pääsihteerin paikalta Brysselistä kotiinpaluuta tehnyt Pekka Pesonen.
Marttilan riuskasta purukumin jauhamistahdista näki, että paikka oli totinen. Hän sai kuitenkin edelleen luottamuksen.
Keväällä 2025 luopumisilmoituksen jälkeen seuraajaksi ilmoittautui pian useita ehdokkaita. Innostus kertonee järjestön vaikutusvallasta ja siitä, ettei Marttila ole erityisesti tyrinyt sen mainetta.
Pikemminkin päinvastoin: poliitikkojen ja virkamiesten lobbausta seuraava avoimuusrekisteri tuli voimaan viime vuonna, ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana kultamitalin vaikuttamisen aktiivisuudessa nappasi MTK. Syksyllä tuli hopeaa.
Esimerkiksi kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas.) taivasteli mediassa yhden etujärjestön valtaa, kun se kutsuu joka viikko kokonaisia valiokuntia vieraakseen. Satavuotinen perinne on kantanut hedelmää, sillä MTK on onnistunut vaikuttamaan puolueiden vaaliohjelmiin sekä hallitusohjelmiin.
”EU:n lonkerot ovat laajentuneet joka paikkaan. Usein meidän ensi roolimme on katkoa niitä.”
Marttila, 58, ei ehkä ole mies värikkäimmästä päästä, mutta häntä kiitellään useasta aikaansaannoksesta.
Yksi on, että hän ymmärtää EU-linjausten ison merkityksen kotimaiseen päätöksentekoon. MTK on näet myös Brysselissä toiseksi suurin suomalainen vaikuttaja.
”Jos edunvalvonnasta oli ennen 90 prosenttia maatalouspolitiikkaa, nyt sitä on kolmannes. Tilalle on tullut ilmastoa ja metsää, kun EU:n lonkerot ovat laajentuneet joka paikkaan. Usein meidän ensi roolimme on katkoa niitä”, Marttila kertoo.
”Mutta Suomi ei ole hirttänyt kiinni, vaan etsinyt huonoimmat kohdat ja esittänyt suunnitelman niiden korjaamiseksi. Esimerkiksi ennallistamisasetuksessa herättelimme päättäjiä, saimme siivottua sitä pykälä kerrallaan ja nyt se on pitkälti kansallisissa käsissä.”
Suomi on löytänyt yhteisen sävelen muiden maiden, tuottajajärjestöjen ja metsäteollisuuden kanssa EU-lainsäädäntöön, ilmasto-, kestävyys- ja maankäyttölinjauksiin.
Myös maataloudessa on puolustettu rahoja, vaikka reaalisesti ne ovat supistuneet.
”Tuottavuuden kasvu ei ole pystynyt kuromaan maatalouden kustannusinflaatiota kiinni, ja siksi kannattavuuden ongelmat ovat tulleet nyt silmille.”
Marttilasta EU:n tuleva uudistus on ”irvokas”: korvamerkitty raha tulee parhaille alueille, kehittämistyöstä linjataan kansallisesti ja rahoista taistelevat maatalous, aluekehitys ja työttömät.
”Jos rakenteen uudistaminen menee läpi, sillä on todellakin väliä, minkälainen hallitus maassa on ja mitä rahaa maatalous saa.”
Hänestä politiikalla ei pitäisi sotkea markkinoita ja tuotannon määrää.
”Osuuskaupan aloittama halpuuttaminen oli suoranainen hyökkäys maataloutta kohtaan.”
Sovinnollisuus mainitaan laajemminkin Marttilan ansioksi. Hän tuli MTK:n johtokuntaan C-alueen äänin aikana, jolloin tukipolitiikka repi etelää ja pohjoista. Hän on onnistunut pitämään kyräilyn kurissa, mutta seuraavan puheenjohtajan kausi näyttää, pitävätkö rivit.
”Olen varmaankin onnistunut siinä, että rintamalinjat ovat siirtyneet muualle. Nyt kinastellaan siitä, kuka on oikea tuottaja ja vastakkain ovat ehkä enemmän peltokasvit ja karjatalous.”
Osansa sopuisuudessa on tukipolitiikallakin, kun tukien rooli tuloissa on supistunut. Nyt pitää pärjätä markkinoilla.
”Osuuskaupan aloittama halpuuttaminen oli suoranainen hyökkäys maataloutta kohtaan. Ruoka ei ole Suomessa kallista, ja kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että viljelijä saa liian vähän.”
Hänestä ainoa keino kasvattaa neuvotteluvoimaa on pienten yritysten yhteistyö ja vienti.
”MTK:n roolina on edistää kilpailua ja yhteenliittymiä rajoittavan lainsäädännön purkamista ja saada sitten porukka innostumaan. Nyt eletään sitä vaihetta.”
”Luulen, että minä olen suututtanut tasapuolisesti kaikki, mutta niin teki Härmäläkin!”
Edes hallituksen suuntaan ei olla nähty yhtä kipinöiviä konflikteja kuin Esa Härmälän ja Kalevi Hemilän (sit.) aikana. Sitoutumaton virkamiesministeri kun kauhistutti maatilojen määrän puolittumisella, ja niin on käynyt.
”Luulen, että minä olen suututtanut tasapuolisesti kaikki, mutta niin teki Härmäläkin aikanaan!”
Marttila on kuitenkin pyrkinyt viemään järjestöä eteenpäin asiat edellä.
”Korostin ehkä tutkijataustanikin vuoksi asiantuntemusta, luottamusta ja sitä, että työn pitää perustua faktoihin. Huiputuksesta ei saada jäädä kiinni”, Marttila sanoo.
”Toisekseen olen korostanut, että MTK ei ole koskaan oppositiossa. Hallitukset vaihtuvat, mutta MTK:n pitää olla aina pelikentällä eikä katsomossa.”
Se, että MTK:ta pidetään keskustalaisena, ei johdu järjestöstä, vaan puolueiden esillä pitämistä asioista, Marttila sanoo.
”Talonpoikaisissa arvoissa on paljon säilyttämisen arvoista ja hyviä oppeja myös kaupungistuvaan Suomeen: varautuminen, ylisukupolvisuus eli pyrkimys rakentaa lapsille parempaa, työn arvostus ja jokaisen osallistuminen kykyjensä mukaan.”
Maan taloudesta huolehtiminen kuuluu listalle, ja pätee järjestöönkin.
”MTK:n talous on hyvässä kunnossa ja varallisuus kasvanut. Mutta ajattelen, että vaikka olisi kuinka ison talon poika, pääomaa ei syödä, vaan kasvatetaan tuleville polville.”
Tohtorismiehen kuvaillaan ymmärtävän vastuullisen rahankäytön päälle. Hänen jättäessään järjestön budjetti on 15 miljoonaa, työntekijöitä 90 ja takana yhdet yt-neuvottelut. Toki rakennemuutos tuo haasteita jäsenhankintaan.
”Meillä on valtavan läheinen suhde jäseniin ja hyvin kohtuulliset jäsenmaksut.”
”Väitän, että suomalaiseen järjestökenttään verrattuna meillä on valtavan läheinen suhde jäseniin ja hyvin kohtuulliset jäsenmaksut edunvalvonnan laajuuteen nähden. Maatalousyrittäjät ja metsänomistajat eivät jatkossakaan pärjää ilman MTK:ta, mutta edunvalvonta pitää maksaa porukalla, sillä harvoin saavutukset hyödyttävät vain jäseniä.”
Järjestön budjetista kolmannes tulee jäsenmaksuista ja loput sijoituksista ja Viestimedian osingoista. MTK omistaa Viestimedia oy:n joka julkaisee muun muassa Maaseudun Tulevaisuutta. Marttila on Viestimedian hallituksen puheenjohtaja.
”Antoisinta on ollut päästä seuraamaan media-alan valtavaa kehitystä ja uudistumista aivan aallonharjalla. Ja vaikka joku olisi kiinnostunut ostamaan MT:n, se ei ole laskukoneharjoitus. MTK pitää kiinni MT:stä niin kauan kuin MT tukee MTK:n tavoitteita. Osinkoja unohtamatta.”
Myös MT:n päätoimittaja vaihtuu alkuvuodesta, kun Jouni Kemppainen jää eläkkeelle.
Järjestössä pidettiin isompi säästökuuri juuri ennen Marttilan taloon tuloa vuonna 2003. Vuonna 2015 saatiin lisää jäseniä metsänhoitoyhdistysten kautta. Nyt heitä on liki 300 000.
Suuruus antaa voimaa, vaikka näkemysten yhteensovittaminen teettää myös töitä. Marttila arvioi saaneensa maatalous-, metsä- ja elinvoimalinjat puhaltamaan edunvalvonnassa yhteen hiileen.
Hiilestä puheenollen: uran tähtihetkiin kuuluu ehdotus vaihtaa Helsingin hiilenpoltto puuhun.
”Helsingin Sanomat pilkkasi ajatustani kuvilla valtavista halkopinoista, mutta niin vain ovat hiilikasat kadonneet!”
Marttilan aikana koitti myös metsäalan alho noin vuonna 2009, kun paperin kulutus romahti. MTK alkoi rummuttaa etunenässä biotaloutta osana energiataloutta, sillä uusille tuotteille ja energialle nähtiin kasvavaa kysyntää.
”Maailma sähköistyy vauhdilla, ja Suomen ja Ruotsin pitäisi kyetä hyödyntämään etulyöntiasemansa, mutta yritysten usko energiainvestointeihin ei ole riittävän vahva. Meidän jäsenkunnallemme tämä on valtava maankäyttökysymys, jossa on paljon ratkottavia ongelmia ja mahdollisuuksia saada euroja maaseudulle.”
”Raju” on ollut myös Suomen 30-vuotisen EU-jäsenyyden ajan maatalouden muutos.
”Meillä on tapahtunut yhdessä sukupolvessa sama kuin Ruotsissa kolmessa. Emme silti pääse parhaiden alueiden satoihin, mutta kotieläintaloudessa tuottavuus on jo hyvä. Maatalouden investoinnit eivät ole riittäviä, kun pankit lyövät jarrua”, Marttila harmittelee.
”Sinänsä Hemilän linja, että pitää kasvaa, on ollut oikea. Mutta kestävätkö yrittäjät tätä vauhtia ja kasva tai kuole -kehitystä? Nyt olisi ehkä syytä pysähtyä miettimään, kuinka vahvasti politiikka kannustaa suurimpiin kasvupyrähdyksiin.”
Marttila kaipaisi Maatalouskomitea 2000:n kaltaista rohkeaa tulevaisuusvisiota.
Ryhtyisitkö työhön?
”En tiedä, mitä meinaan tehdä. Mutta ei tässä hommassa nyt koko nuoruus mennyt.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
