Yuman salaatti tarvitsee aurinkoa,vettä – ja vierastyöläisiä rajan takaa
YUMA, USA
John Boelts silmäilee rehevää salaattipeltoa, joka kylpee polttavassa Arizonan auringossa. Hän polvistuu tutkimaan rapeaa salaatinkerää, vetäisee esiin viidakkoveitsen ja halkaisee kerän kahtia.
Salaatti on sopivan kypsää ja valmis korjattavaksi.
Ollaan USA:n salaattivyöhykkeellä. Maissivyöhykkeen uinuessa talviuntaan Arizonan Yumassa pellot puskevat mitä erilaisimpia salaatinaineksia jäävuorisalaatista roomansalaattiin, cantaloupemeloniin, pinaattiin, paprikaan ja tomaattiin.
Arizonassa viljelijät kamppailevat täysin toisenlaisten ongelmien parissa kuin USA:n pohjoisosissa.
Täällä ongelmana on usein se, että vesi loppuu tai muuttuu liian suolaiseksi, ympäristönsuojeluvirasto rajoittaa torjunta-aineiden käyttöä tai maahanmuuttolait vaikeuttavat hyvien työntekijöiden palkkaamista.
Ja vihannekset pysyvät tuoreina niin vähän aikaa, että ne on korjattava juuri oikealla hetkellä.
Maanviljely on Yuman pääelinkeino: maataloustulot ovat yli miljardi dollaria vuodessa. Parhaiten kannattaa erikoiskasvien viljely. Esimerkiksi lehtisalaatin osuus on 14 prosenttia koko Arizonan osavaltion maataloustuloista.
Täällä ei makseta maataloustukia eikä oteta satovakuutuksia. Yksityisperheet ovat investoineet kymmeniä tuhansia dollareita jäähdytyslaitteisiin pienentääkseen viljelyriskiä, mutta viime kädessä kaikki riippuu kysynnästä ja tarjonnasta.
Kun sää tuhoaa jossain jonkin kasvin sadon, sitä aletaan viljellä Yumassa. Täällä maata voidaan viljellä läpi vuoden. Talvisaikaan jopa 90 prosenttia USA:n tuorevihanneksista tulee Yuman seudulta.
”Useimmat yrittävät korjata satonsa silloin, kun saavat siitä optimaalisen tuoton. Mutta vihannessato korjataan silloin, kun sitä tarvitaan”, Boelts sanoo.
Salaatti pakataan laatikoihin ja siirretään kahden tunnin kuluessa tyhjiötiiviiseen teräskonttiin, jossa se jäähdytetään yhteen celsiusasteeseen. Lehtisalaatti on myytävä asiakkaalle yleensä viidessä päivässä.
Boeltsilla on viljelyssä 526 hehtaaria vihanneksia, vehnää ja puuvillaa. Vihanneksia on 1–12 hehtaarin lohkoilla kymmentä lajia. Istutuskertoja tulee vuodessa 90. Satoa on korjattavissa aina kun tarvitaan.
”Tämä on yhtä suurta palapeliä. Kaikki riippuu kysynnästä, tarjonnasta ja ajoituksesta.”
Maaseutu ja kaupungit taistelevat keskenään niukasta vedestä. Yuman alueelle on osoitettu vesikiintiö.
”Se on käytettävä tai muuten se menetetään. Mitään suurta intoa säästötoimiin ei siis ole”, Boelts kertoo.
Korjuuaikaan peltoteitäkin kastellaan, jotta salaatit eivät pölyynny.
Toinen ongelma on sallittujen torjunta-aineiden väheneminen.
”Kukaan ei kehitä uusia tuotteita”, Boelts valittaa. ”Torjunta-aineiden rekisteröinti on hankalaa, eikä kemianyrityksiä kiinnosta näin pienet viljelyalat, joilla vahinkovastuu on kuitenkin suuri.”
Kolmas ongelma on työvoiman saanti. Maahanmuuttoa ollaan vaikeuttamassa rikollisten pelossa.
Boelts ei tulisi toimeen ilman luotettavia siirtotyöläisiä. Hän toivookin maahanmuuton helpottamista. ”Muuten koko USA:n maatalous voi romahtaa.”
”Omat työntekijäni ovat niin hyviä ja rehtejä ihmisiä, että heidän viereensä voisin ylpeänä istuutua kirkossakin.”
MIKE WILSON
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
