Navettainvestointi mietityttää nuorta maidontuottajaa Itä-Lapissa: "Hullulta tuntuu, että ottaisi toista miljoonaa velkaa"

Puistolan tilan lähes 40 vuotta vanha parsinavetta vaatii remonttia. Jouni Harju puntaroi uuden robottinavetan rakentamisen ja vanhan laajentamisen välillä. Kuva: Antti Raatikainen

Metsästys on Harjun henkireikä. Itäsiperianlaika Käsmänpalon Iirin haukusta on ammuttu 50 hirveä. Kuva: Antti Raatikainen

34-vuotiaalla Jouni Harjulla on pohdinnan paikka. Vuonna 1979 rakennettu 18 lypsypaikan parsinavetta on käymässä pieneksi ja vaatii remonttia.

Vaihtoehtoinaan Harju näkee kokonaan uuden, isohkon robottinavetan rakentamisen tai vanhan navetan laajentamisen 10–20 lypsypaikalla.

"Mieluummin valitsisin robottinavetan, jos saisin rahoituksen", Harju pohtii. Peltoja ei vain tahdo olla riittävästi.

Vaakakupissa painaa myös tilan syrjäinen sijainti, joka nostaa esimerkiksi betonin rahtikuluja.

Työmääräkin mietityttää.

"Ei voi ihan älyttömän kokoista navettaa tehdä, jos yksin hoitaa työt."

Harjun avovaimo käy töissä kirkonkylällä. Auttelee toki tarpeen vaatiessa.

Harjun sanoin Sallassa on lyhyt kesä ja pitkät päivät.

"Talvella tuntuu, että isommankin karjan hoitaisi. Kesällä taas pitäisi olla joka paikassa."

Puistolan tila Sallan Vallovaarassa on nyt kolmannella sukupolvella.

"Äitini isä osti tilan 70-luvulla", Harju valottaa.

Maanviljelijäksi ryhtyminen oli Harjulle selvää jo yläasteikäisestä. Toisaalta kauheasti työllistymisvaihtoehtojakaan ei kotikulmilla ole.

Peruskoulun jälkeen Harju opiskeli maatalousteknikoksi oppisopimuksella. Työkokemusta karttui paitsi omalla tilalla, myös lomittajana.

Sukupolvenvaihdos tehtiin kolme vuotta sitten. Harjun vanhemmat asuvat edelleen samassa pihapiirissä.

Peltoja on viljelyksessä 47 hehtaaria. Siitä noin 23 hehtaaria on omia ja loput vuokrattuja. Peltoja hän on hankkinut pikkuhiljaa, viime vuonna hän vuokrasi 10 hehtaaria lisää.

Uuden pellon raivausta hän ei pidä kovin järkevänä vaihtoehtona, sillä kestää kauan ennen kuin pellon saa tuottamaan.

Investointiin ryhtyminen täytyy laskea tarkkaan. Harju ei hoppuile, sillä maidon hinta on alhainen.

"Toisaalta on hyväkin, että hinta on alhaalla, niin ei tee hätäisiä ratkaisuja."

Todennäköisintä on, että Harju päätyy remontoimaan ja laajentamaan navettaa parin vuoden sisällä.

Laajennuksen hinta on tavallisesti joistakin kymmenistä tuhansista euroista jopa puoleen miljoonaan. Robottinavettaan menisi väkisinkin yli miljoona euroa.

"Hullulta tuntuu, että ottaisi toista miljoonaa euroa velkaa", Harju puntaroi.

Maitomäärän kasvattaminen tuntuu kuitenkin välttämättömältä, sillä koneiden ja tuotantopanosten hinta kallistuu.

"Pitäisi olla pelimerkkiä", Harju kuvailee.

Kovin montaa laajentajaa Harju ei Sallasta pysty nimeämään. Nuoria tuottajia on vähän.

Harjun mukaan Sallan ensimmäinen ja toistaiseksi ainut robottinavetta on Kelloselässä, noin 20 kilometrin päässä.

Eniten navettainvestointeja tehdään Pohjanmaan maakuntien elykeskusten alueella. Tämä selviää Maaseutuviraston tilastoista sekä tuettujen hankkeiden lukumäärän että tukieurojen perusteella.

Etelä-Pohjanmaan elykeskuksen alueella myönnettiin viime vuonna tukea 39 lypsy- tai nautakarjan rakentamisinvestoinnille.

Vähiten tuettuja hankkeita oli Uudellamaalla, Kainuussa ja Lapissa – viisi, kuusi ja seitsemän.

Vuonna 2015 avustuksia myönnettiin niukasti, sillä silloin alkoi uusi rahoituskausi ja tukien myöntäminen aloitettiin vasta syksyllä, erityisasiantuntija Aulis Kuusela Maaseutuvirastosta kertoo.