Syödäänkö Suomessa tulevaisuudessa kotimaista sinilupiinia tai soijaa?

Luonnonvarakeskuksen tutkija Pirjo Yli-Hemminki (vas.) ja erikoistutkija Marjo Keskitalo seuraavat viiden eri palkokasvin kasvukautta tiiviisti. Kuva: Pasi Leino

Linssi ja tattari kasvavat rinnakkain samalla pellolla. Kokeilun tarkoituksena on tutkia, hyötyvätkö kasvit toisistaan. Kuva: Pasi Leino

Luonnonvarakeskuksella (Luke) on parhaillaan käynnissä useita hankkeita, joiden tarkoituksena on tutkia uusien ruokakasvien sopivuutta Suomen oloihin.

FutureCrops 2.0 -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Sillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.

FutureCrops 2.0 -hankkeessa kokeillaan uusia ruokakasveja, jotka voivat menestyä tulevaisuuden Suomessa. Keskeistä on selvittää, mitkä palkokasvit viihtyvät parhaiten Suomen muuttuvissa oloissa. Hankkeessa pyritään yhdistämään hyvä sato ja hiilen sitominen.

"FutureCrops 2.0 -hanke on kasvintuotannon tulevaisuustutkimusta. Uusimmat kokeilussa olevista palkokasveista voivat olla tavallisia viljelykasveja 20–30 vuoden päästä", hankkeesta vastaava Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo kertoo.

Kokeilussa on viittä eri palkokasvia: hernettä, härkäpapua, sinilupiinia, soijaa ja linssiä. Linssiä testataan ensimmäistä kertaa.

"Erityisesti Etelä-Suomessa olisi mahdollista viljellä paljon monipuolisempia kasveja kuin nyt. Suomen ilmasto on muuttunut ja muuttuu nopeasti. Yleisimmät viljelykasvit eivät välttämättä tulevaisuudessa enää tuota satoa samalla tavalla kuin tähän saakka", Keskitalo sanoo.

"Opiskeluaikoina 80-luvulla minulle painotettiin, että soijaa ei koskaan tulla viljelemään Suomessa. Soijaa kuitenkin viljellään jo viidettä vuotta peräkkäin Jokioisten pelloilla", Keskitalo naurahtaa.

Suomalainen ruuantuotanto on nojannut pitkään tiettyihin viljelykasveihin.

"On riskialtista tukeutua vain yhteen tai kahteen palkokasviin kotimaisessa ruuantuotannossa. Tavoite on selvittää useiden maailmalla yleisesti viljeltyjen kasvien ominaisuuksia ja sitä, miten ne selviytyvät Suomen olosuhteissa. Pakissa on hyvä olla useita kasveja, jos jokin epäonnistuu", Keskitalo kertoo.

Luke lähetti vuonna 2020 viljelijöille kyselyn, jossa tiedusteltiin sitä, miten eri kasvit vaikuttavat viljelykierrossa.

"Kyselyn avulla saimme arvokasta tietoa siitä, miten viljelijät ovat kokeneet palkokasvit viljelykierrossa. Laboratoriossa ja pelloilla on tehty tutkimuksia siitä, miten palkokasvin sitomasta typestä olisi hyötyä myös sen kumppanina kasvavalle viljalle", Luken tutkija Pirjo Yli-Hemminki kertoo.

Kyselyn tuloksista näkyi, että palkokasvien viljelyn jälkeen viljelijöiden on ollut mahdollista vähentää typpilannoitusta. Typen merkityksen lisäksi viljelijät pystyivät mainitsemaan muitakin kasveja, jotka aiheuttavat muutoksia seuraavan vuoden satoon.

Toisessa Luken hankkeessa, Biocolourissa, kylvettiin keväällä härkäpapua. Peltoon istutettiin taimettumisvaiheessa värikasveja sekaan. Hankkeessa on tarkoitus tutkia luonnosta saatavia kasvivärejä.

"Härkäpapu on toiminut värikasvien kanssa hyvin, ja se on pitänyt samalla rikkakasvit poissa. Emme ole käyttäneet pellolla torjunta-aineita. Menetelmässä myös härkäpavusta on tarkoitus saada satoa", Keskitalo kertoo.

Kasvivärien lisäksi värikasveista haetaan monihyötyisyyttä. Ne voivat edistää luonnon monimuotoisuutta ja hyödyttää hyönteisiä.

Palkokasveja on myös yhdistetty seoksina muihin viljelykasveihin.

Luken hankkeita esitellään Jokioisilla Palkokasveja pellon parhaaksi ja pataan -tapahtumassa ensi viikon tiistaina 24.8.

Kokeilussa on myös muita ennakkoluulottomia vaihtoehtoja, kuten kvinoaa ja hirssiä. Yhdessä kokeessa on kylvetty härkäpapua ja kauraa vuororiveihin.

Tilaisuudessa esitellään puimuria, jolla pystytään puimaan tästä kasvustosta kaura ja palkokasvit erikseen.