Lypsyrobotteja on kaikkialla Hangosta Ivaloon, eikä niiden tekninen vika saisi viivyttää lypsyä – miten hoituu huolto laajassa maassa?

Kuva: Timo Filpus

Jos lehmän lypsäjä sairastuu, hänelle löytyy toivottavasti sijainen. Kun lypsystä huolehtii robotti, pelivaraa on vähän – rikkoutunut laitteisto on saatava toimintakuntoon nopeasti, tai asiat navetassa ovat pian pahasti sekaisin.

Suomen tuhannet lypsyrobotit sijaitsevat joka puolella laajaa maata, osa lauttamatkan takana, osa kaukana Lapin selkosilla. Miten ne huolletaan nopeasti ja varmasti?

Kysyimme asiaa kolmen robottimerkin edustajilta.

DeLavalilla on huollettavia robotteja noin tuhat ja huoltoteknikkoja noin 65, tekninen johtaja Teijo Kärki kertoo.

Jos robotin toimintaan tulee äkillinen katko, tilalla pyritään olemaan kahden tunnin sisällä, Kärki toteaa.

”Meillä on muutama tila, joita ei ole mahdollista tavoittaa siinä aikataulussa. Kauimmainen löytyy Enontekiöltä, ja sinne huoltoteknikko lähtee Tornion tai Rovaniemen seudulta.”

Tällaisissa tapauksissa tilalle on asennettu varalypsyjärjestelmä, joka antaa lisää peliaikaa.

DaLavalin robotteja on myös Ahvenanmaalla. ”Siellä meillä on yhteistyökumppani ja teemme myös yhteistyötä Ruotsin kanssa.”

Manner-Suomen rannikolla osa tiloista on lauttamatkan päässä. ”Asennustilanteessa on silloin monesti yövytty tilalla, kun muuta majapaikkaa ei ole saatavilla”, Kärki kertoo.

Lely-lypsyrobotteja markkinoivalla NHK-Keskuksella on huollettavana noin 1 200 lypsyrobottia ja huoltotöissä on noin 70 asentajaa, huoltoliiketoiminnan johtaja Ville Latva kertoo.

Huoltoalueita NHK-Keskuksella on 13. Asiakastiheys on suurin Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Savossa. ”Kokkolan alue on ihan kärkipäässä.”

Lelyn palvelulupaus on, että tilalla ollaan kolmessa tunnissa.

Pohjoisin Lely- tila sijaitsee tällä hetkellä Lapin Kolarissa.

Ahvenanmaallakin asiakkaita on. ”Heidän kanssaan on sovittu omat järjestelmät. Tilan henkilöstöä on koulutettu robottien huoltamiseen, ja me teemme pari kertaa vuodessa tarkastusluontoisen käynnin. Akuuttitilanteessa on tietysti mentävä paikalle, mutta samalla aikataululla sinne ei päästä kuin muualle.”

"’Vielä ei ole jouduttu turvautumaan helikopteriin”, Latva nauraa. ”Hintalappu nousisi sellaiseksi, että pitäisi olla todella kova hätä.”

Yksikään tila ei Latvan mukaan ole ollut niin hankalassa paikassa, ettei sitä olisi voitu ottaa asiakkaaksi. "Täytyy vaan sopia, millä ehdoilla toimitaan.”

Monenlaista sattumusta matkalle mahtuu. ”Kerran harvinaista osaa, jota ei ollut Suomessa montaa varastossa, tarvittiin yhtäkkiä useammassa paikassa. Meiltä lähti kaveri Viroon lautalla, sikäläisen tytäryhtiön kaveri toi osan satamaan ja meidän kaveri lähti saman tien takaisin.”

Tien päällä sattuu joskus rengasrikkoja. ”Meillä on rengasliikkeen päivystyspalvelut käytössä. Mutta jos joku jää tien päälle, niin toinen hyppää kyllä herkästi autoon ja lähtee tien päälle jeesaamaan. Tätä tehdään kovalla me-hengellä”, Latva sanoo.

Markkinoiden uusiin tulokkaisiin kuuluva GEA on toiminut Suomessa vuodesta 2016 asti. Sillä on maassa noin sata robottiyksikköä, myyntijohtaja Petteri Virtanen kertoo.

Mestarifarmi huolehtii GEAn myynnistä ja huollosta. Vasteaika 2–4 tuntia.

Kauimmainen GEA-tila on tällä hetkellä kaukana Lapissa. ”Sinne on neljässä tunnissa haasteellista päästä”, Virtanen toteaa. Tilalla onkin erilainen sopimus kuin muilla, ja varalypsyjärjestelmä turvaa ongelmatilanteet.

Virtanen huomauttaa, ettei robotin vika läheskään aina vaadi huoltomiehen matkaanlähtöä. ”Varmaan vähintään 80 prosenttia töistä hoituu etänä. Koneeseen päästään kiinni etäyhteydellä. Monesti laite ei ole rikki vaan kyse on jostain muusta toimintahäiriöstä. Asiakasta neuvomalla pystytään myös tekemään paljon.”

Hankala sijainti voi olla asiakkuuden este, Virtanen toteaa. ”Jos emme pysty takaamaan, että laite toimii 24/7, täytyy arvioida, voimmeko tarjota tuotettamme.”

Uusien huoltohenkilöiden löytäminen ei ole aina helppoa, yritysten edustajat toteavat.

Latva kertoo, että yritys hakee tunnettuutta muun muassa somekampanjoiden ja oppilaitosyhteistyön avulla.

Usein rekrytoitavilla on automaatio- tai sähköpuolen peruskoulutus. Jokainen yritys huolehtii lisäkoulutuksesta itse.

Maatalouskytköksiä hakijoilla on usein jo ennestään.

"Tälle alalle on ehkä hankala ihan kaupunkilaisena lähteä”, GEAn Virtanen sanoo. ”Jos alaan ei ole mitään kiinnekohtaa, asiakkaan kanssa saattaa olla ihan eri aaltopituudella.”