Kotimaisen parsan korjuu alkoi Liperissä
LIPERI (MT)
Maataloustilastojen mukaan parsan, purjon ja valkosipulin viljely on Suomessa vähäistä, vaikka kysyntää olisi.
”Parsan valikoituminen viljelyvalikoimaan on pelkkää matematiikkaa ja tilastojen tutkimisen tulosta. Halusimme valita erikoiskasveja, joita muut eivät viljele mutta joille on kysyntää”, sanoo Hanne Kinnunen Puromäen Puutarhalta.
Parsan keruu päästiin aloittamaan viime viikolla.
Tänä vuonna satoa saadaan noin 15 aarilta. Kasvustoja on 1,3 hehtaarilla.
”Parsan kasvatus on kärsivällisen ihmisen hommaa. Kasvustot tuottavat satoa ensimmäisen kerran vasta 3–4-vuotiaana”, sanoo Jukka Kinnunen.
”Siihen asti kasvatus tuottaa vain tappiota.”
Parsalla on turhaan vaikean kasvin maine, sanoo Hanne, jonka lempilapsi parsa on. Rikkakasvit teettävät toki paljon työtä, kun torjunta-aineita ei käytetä.
Liperissä sijaitsevan tilan pelloilta löytyi parsalle sopivia hiekkapeltoja. Parsa ei siedä seisovaa vettä, vaan juurakko alkaa mädäntyä.
”Parsanviljelyllä on Suomessa itse asiassa pitkä historia. Löysin isoäitini kukkapenkistä koristeparsan nimellä kasvatettua kasvia, joka todellisuudessa on aivan tavallista parsaa.”
Pitkästä historiasta huolimatta tietoa parsanviljelystä on saatavilla parhaiten englanniksi.
Kinnusilla on kokeilussa eri parsalajikkeita kotimaasta ja Hollannista.
He ovat myös ostaneet sekä valmiita kaksivuotiaita juurakoita että kasvattaneet itse taimia siemenestä.
Parhaiten tuntuvat menestyvän jalostetut lajikkeet ja siemenestä itse kasvatetut taimet, Hanne kertoo.
”Esimerkiksi eurooppalainen varhaislajike Avalim on yllättänyt iloisesti. Sen versot kasvavat jo, kun kotimaiset lajikkeet vasta heräilevät.”
”Kyllä kotimainen parsa on aivan eri tuote kuin tuontiparsa. Parhaimmillaan kotimainen parsa voisi keruun jälkeen olla jo seuraavana päivänä kaupan tiskillä”, Hanne kehuu.
”Kotimaista parsaa voi myös syödä sellaisenaan suoraan pellosta ilman kuorimista ja keittämistä.”
Kinnusten parsasato myydään tällä hetkellä lähiseudulle, pääasiassa lähiruokaa suosivaan ravintolaan. Myös kuluttajat pääsevät ostamaan vihreitä herkkuja suoraan tilalta.
Joka vuosi parsasato kasvaa, kun lisää ja lisää kasvustoja valmistuu. Myös uusia taimia laitetaan kasvamaan joka vuosi.
”Tavoitteena on kahdeksan hehtaarin pinta-ala.”
Parsasatoa kerätään juhannukseen asti. Sen jälkeen versojen leikkaaminen lopetetaan ja kasvustot lannoitetaan.
”Satokaudella versot pitää leikata joka päivä, jotta ne eivät muutu puumaisiksi”, Hanne sanoo.
Kasvukaudella parsa kaipaa aurinkoa ja lämpöä sekä sopivasti vettä. Mitä vanhempi juurakko sitä paremmin parsa säilyttää nestetasapainonsa, kun juuret ulottuvat syvälle maahan.
Kasvitautien tai -tuholaisten kanssa ei Puromäellä ole ollut pahoja ongelmia, lukuun ottamatta myyrien talvella syömiä kahtakymmentä juurakkoa.
”Eikä eurooppalainen parsakärpänen pelota täällä Itä-Suomessa. Tuskin kärpänen tänne asti eksyy, kun viljelijöitä on meidän lisäksi vain yksi”, Hanne naurahtaa.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
