Entä jos datakeskusten hukkalämpö käytettäisiin kasvihuoneissa? Haasteeksi nousevat pitkät välimatkat

Kasvihuoneissa tarvitaan lämpöä ympäri vuoden. Arkistokuva. Kuva: Pasi Leino

Eri puolille Suomea on suunniteltu rakennettavan datakeskuksia. Datakeskusten suunnittelussa on huomioitava erityisesti eräs seikka: ne ovat valtavia hukkalämmön lähteitä.

Lähes kaikki datakeskuksissa käytetty sähköenergia muuttuu lämmöksi. Yksi sadan megawatin datakeskus vastaa samaa, kuin reilut 15 000 normaalitehoista sähkökiuasta pidettäisiin jatkuvasti päällä. Vuosituotantona tämä tarkoittaa noin 800 000–850 000 megawattituntia lämpöä.

Lämpöenergia, hukkalämpö, pitäisi pystyä hyödyntämään järkevästi. Keskusteluissa ratkaisuehdotukseksi on noussut hukkalämmön käyttäminen kasvihuonetuotannossa, onko se mahdollista?

”Kasvihuoneita kannattaa pitää yhtenä ratkaisuna ongelmaan, mutta hukkalämmön mittakaava on niin iso, että kasvihuoneet voivat olla vain osa ratkaisua”, sanoo kasvihuoneviljelyn asiantuntija Lassi Remes Kauppapuutarhaliiton tiedotteessa.

Vaikka ympärivuotisesti viljelevät kasvihuoneyritykset tarvitsevat viljelyssä paljon lämpöä, määrä on siis kasvihuonemittakaavassakin valtava.

Kasvihuoneiden lämmitystarve on korkeimmillaan talvella ja alimmillaan kesällä. Tämä luo haasteen sovittaa yhteen datakeskusten tasainen hukkalämmön tuotanto ja kasvihuoneiden kausiluonteinen kysyntä.

Ratkaisuja pitkäaikaiseen lämmönvarastointiin on olemassa, mutta yksittäisille kasvihuoneille tällaiset investoinnit ovat kuitenkin liian kalliita.

”Suurin haaste hukkalämmön hyödyntämiselle kasvihuoneviljelyssä on sijainti. Datakeskuksia ei rakenneta kasvihuoneiden välittömään läheisyyteen, joten hukkalämpöön ei pääse järkevästi käsiksi. Datakeskuksen viereen tulisi siis käytännössä rakentaa kokonaan uusi kasvihuone”, Remes pohtii.

Hän toteaa, että järkevämpää olisikin tästä näkökulmasta tarkasteltuna rakentaa useampia pienempiä datakeskuksia lähelle kulutuskohteita.

Remeksen mukaa kymmenen hehtaarin kasvihuoneen investointikustannus nousee helposti 50–60 miljoonaan euroon. Tässäkään mittakaavassa kasvihuone ei käytä kuin alle kymmenyksen sadan megawatin datakeskuksen tuottamasta lämmöstä. Parhaimmillaan kasvihuoneet voivat siis olla vain osa ratkaisua.

”Kasvihuonevihannesten omavaraisuusaste on Suomessa jo hyvällä tasolla. Esimerkkinä mainitun kymmenen hehtaarin lisäalan sato olisi käytännössä haastavaa saada myytyä suomalaisille kuluttajille. Merkittävä osa pitäisikin pyrkiä viemään”, hän toteaa.

Uusien viljelykasvien kehittäminen on yksi vaihtoehto. Lämmityksen osuus kasvihuoneviljelyn kokonaiskustannuksista tai liikevaihdosta on kuitenkin suhteellisen pieni, joten kovin eksoottisilla tuotteilla ei leiville lyö.

”Potentiaalia voisi olla esimerkiksi paprikalla sekä marjoilla, joilla tuonnin osuus kulutuksesta on edelleen suuri. Myös proteiinipitoisia palkokasveja olisi hieno nähdä enemmän kotimaisessa tuotannossa”, Remes miettii.

Hän toteaa, että edellä mainituista haasteista huolimatta kasvihuoneet kannatta ehdottomasti pitää mukana keskustelussa, kun puhutaan hukkalämmön hyödyntämisestä.

”Kaikista hölmöintä olisi päästää lämpö harakoille.”