Näin valmistuu "cocktail" pahan päivän varalle

Heikki Karhumäen kukot edustavat harvinaista savitaipaleenkantaa, jonka geenit halutaan talteen kansallisen eläingeenivaraohjelman nimissä. Heltan punaisuus on merkki kukon elinvoimasta. Nokkimisjärjestyksen yläpäässä olevilta kukoilta saadaan siemen talteen helpommin. Kuva: Kimmo Haimi

Perniö (MT)

Komea, aapiskukon värinen maatiaiskukko rääkäisee tuohtuneena. Se haluaisi tepastella kaikessa rauhassa perniöläisen maalaistalon pihapiirissä kanojensa kanssa.

Sen sijaan sitä on pidetty selibaatissa monta päivää, ja nyt se räpistelee eläinlääkäri Johanna Rautiaisen hellässä otteessa pää alaspäin.

Suomen kansallisen eläingeenivaraohjelman ylevät tavoitteet ovat tuoneet Rautiaisen ja Luonnonvarakeskuksen vanhemman tutkijan Mervi Honkatukian kukkojen luokse.

Kukko ei tiedä olevansa ainutlaatuinen: se edustaa harvinaista savitaipaleenkantaa, jonka geenit halutaan talteen. Tämän vuoden aikana kerätään siementä lisäksi uhanalaisista hornion-, kiuruveden- ja piikkiönkannoista.

Kukkojen siemenen keräys on Suomessa uutta. ”Jokioisilla sitä tehtiin jonkin verran, mutta taitajat ovat jo eläkkeellä”, Honkatukia kertoo.

Ennen keruuta kukosta otetaan strategiset mitat. Kazakstanilainen maisterivaiheen opiskelija Nurlan Kuldybayev kirjaa ylös siiven- ja jalanpituuden sekä painon.

Koitosta varten Rautiainen ja Honkatukia ovat hakeneet oppia Hvamin Luonnonvara-alan oppilaitoksesta Norjasta, jossa sijaitsee elävä siipikarjan ja kanarotujen geenipankki.

Nyt käytettävän metodin kukkojen siemenen keräykseen kehitti ukrainalaissyntyinen Konstantin Tselutin. Hän tutki siipikarjan siemennesteen keruuta ja pakastusta Venäjällä ja levitti tietoaan Pohjoismaihin.

Kukon kivekset sijaitsevat vatsaontelossa. Vatsanpohjaa hieromalla saadaan kerättyä siemen – jos saadaan.

Puolet yrityksistä päättyy vesiperään. Hvamin kukkojen kanssa oli helpompaa: eka kerta jännittää aina.

”Jos tästä olisi kiinni Suomen munantuotanto, olisimme pulassa”, Honkatukia hymyilee.

Hankaluus voi johtua siitäkin, että kukoista kaikki eivät ole päässeet polkemaan. Asia selviää kloaakin väristä: jos se on punainen ja turpea, kukko polkee. Jos väri on vaalea, kukko ei ole yhtä onnekas.

Ykköskukko ei petä. Rautiainen nostaa koeputkea voitonriemuisena: siinä se on!

Kaiken vaivan tulos on 50 mikrolitraa ejakulaattia. Minimaalinen pisara, mutta siinä olisi monelle kanalle enemmän kuin tarpeeksi.

”Kukoilla on mielettömän konsentroitunut siemen”, Rautiainen kertoo. ”Yhdessä millilitrassa on monikymmenkertainen määrä siittiöitä verrattuna sonniin tai pässiin.”

Säilytystä varten ejakulaatti laimennetaan ja solujen sisältämä vesi korvataan glyserolilla. Glyserolilla siksi, että siten siemen kestää jäädytyksen. Mukaan lisätään myös elatusaineita.

”Tämä on cocktail – sananmukaisesti”, Honkatukia naurahtaa.