Katso kuvallinen ohje: Näin arvioidaan pellon kasvukunto

Ohran tyvi-ja lehtilaikkua MTT:n, nykyisen Luonnonvarakeskuksen pellolla. Arkistokuva. 

Jokaisen ympäristökorvaukseen sitoutuneen viljelijän pitää tehdä ensi vuoden huhtikuun loppuun mennessä jokaiselta yli puolen hehtaarin suuruiselta peruslohkoltaan peltomaan laatutesti.

Käytännössä testin edellyttämä arviointikäynti pitäisi lohkoille tehdä jo lähiaikoina. Osa testissä kysyttävistä asioista on sellaisia, jotka vaativat havaintojen tekoa kasvukauden aikana, ennen sadonkorjuuta.

Jos salaojitus ei ole kunnossa tai maa on tiivistynyt koneiden painon alla, merkit näkyvät kasvustoissa armotta.

Maaseutuvirasto Mavi on julkaissut laatutestiä varten itsearviointilomakkeen, johon pellolla tehdyt havainnot merkitään. Se kannattaa ottaa mukaan pellolle lähtiessään.

Jokaiselta lohkolta arvioidaan kuusitoista ominaisuutta. Niille annetaan arvosana asteikolla 1–5 ja se merkitään lomakkeeseen.

Lomakkeen voi toimittaa maaseutuviranomaiselle sellaisenaan. Vaihtoehtoisesti voi odottaa myöhemmin syksyllä Vipu-palveluun avautuvaa sähköistä ilmoituslomaketta.

Viljelijän pitää muun muassa arvioida kasvuston kuntoa, merkkejä ravinnepuutoksista ja kasvitaudeista. Kasvitautihavaintojen apuna kannattaa käyttää kesän aikana kertyneitä muistiinpanoja havainnoista ja tehdystä kasvinsuojelusta.

Tiivistymisen ja toimimattomien salaojien merkit näkyvät kasvustossa armotta. Arkistokuva. 

Kuluneen kesän sateet ja märkyys ovat myös hyviä mittareita maan rakenteen ja vesitalouden arviointiin: jos salaojitus ei ole kunnossa tai maa on tiivistynyt koneiden painon alla, merkit näkyvät kasvustoissa armotta.

Tuomo Marttila näyttää kaurapellollaan, miten lapiotesti tehdään. 

Luomuviljaa ja -härkäpapua tuottava Tuomo Marttila on lupautunut esittelemään meille kasvukunnon arviointia.

Marttila viljelee kotitilaansa Ikaalisten Tevaniemessä ja äitinsä kotitilaa naapurikunnassa Jämijärvellä. Matkaa etäisimmille pelloille kertyy nelisenkymmentä kilometriä.

Esimerkkilohkoksi on valikoitunut lähellä tilakeskusta sijaitseva 3,6 hehtaarin lohko, jolla kasvaa tänä vuonna kauraa. Aluskasvina on raiheinää.

Marttila tarkistaa maan rakenteen tekemällä kuoppatestin.

Isäntä harppoo lapio kourassa kauralohkolleen.

Hän ei ole selvästikään ensimmäistä kertaa kuoppatestiä tekemässä. Lapio uppoaa maahan ja nostaa pinnalle tuhdin kakun multaa.

"Kyllä maa pehmoista on", on ensimmäinen havainto. "Mururakenne on hyvä, ei ole tiivistä."

Isäntä puristaa multaa kädessään ja tunnustelee, millainen pallo siitä syntyy. Se hajoaa saman tien, mikä on vielä yksi merkki maan hyvästä kunnosta.

Maassa näkyy myös kastelierojen kaivamia käytäviä, mitä myös itsearviointilomakkeessa kysytään.

Marttila tarkastaa vielä, miten juuret kasvavat.

"Juuret kasvavat alaspäin eivätkä sivuille. Se osoittaa, että rakenne on hyvä. Jos ne hakeutuisivat sivuille, maa olisi tiivistynyt. Juuret hakeutuvat paikkaan, josta ne helpoimmin pääsevät kasvamaan."

Lapiotestissä rakenteen näkee myös silmämääräisesti. "Pinnassa on paljon multavaa maata ennen kuin tiiviimpi jankko tulee vastaan."

Tuomo Marttilan pellolla maan rakenne on kunnossa. Mururakenne on hyvä, ja kämmenessä pyöritetty kakku hajoaa heti. 

Itsearviointilomakkeessa kysytään myös, onko pellolla havaittavissa ravinnepuutoksia. Oireita ei ole Marttilan mukaan kasvustossa ollut.

Ravinnetilanteesta on myös testattua tietoa.

"Kuulun Pro Agrian Luomu kasvu -ryhmään. Kesällä teimme kasvustossa lehtivihreämittauksia, jotka osoittivat, että typpeä oli kasvustossa tarpeeksi."

Ravinteiden saannin Marttila on pyrkinyt turvaamaan myös huolehtimalla pellon säännöllisestä kalkituksesta. Sen vaikutukset näkyvät myös viljavuustutkimuksessa – sen lisäksi, että sillä on suotuisat vaikutukset maan rakenteelle.

Lohkosta pitää arvioida myös vesitalous.

Arvioitava kauralohko on reunoiltaan varsin säännöllinen, pinnanmuodoltaan kupera. Toimivan ojituksen ohella se pitää huolen, ettei lohkolla ole ollut koskaan ongelmia veden kanssa, Marttila kertoo.

"Ongelmia ei ole myöskään kuivina vuosina."

Marttila pohtii vielä peltomaan laatutestin hyötyjä viljelijälle. Itse hän ei siitä koe saavansa kovinkaan suurta hyötyä, että toimittaa lomakkeen viranomaisille.

Hän kuitenkin korostaa, että jokaisen viljelijän pitää tuntea omat peltonsa ja niiden mahdolliset ongelmakohdat sekä tarvittaessa ryhtyä niitä korjaamaan.