Maatalouteen tarvitaan uusia keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

Sade nosti jokiveden pintaa niin voimakkaasti, että vesi nousi pellolle kypsyvään viljakasvustoon Siikalatvan Rantsilassa elokuussa 2012. Kuvituskuva. Kuva: Pekka Fali

Valtaosa viljelijöistä kokee, että maataloudessa on sääriskejä, joilta he eivät voi suojautua. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia riskienhallintamenetelmiä, eikä valtion rooli saa olla epäselvä.

Toukokuu ja alkukesä olivat Suomessa poikkeuksellisen vähäsateisia. Myös uusi hellepäivien lukumäärän ennätys rikottiin toukokuussa.

Suomi ei kärsi äärimmäisistä säätiloista yksin: vuosi 2023 oli mittaushistorian lämpimin koko maapallolla.

Viljelijät ovat luonnon ja ilmaston asiantuntijoita, työskenteleväthän he sen keskellä. Viljelijät ovat tottuneet sään vaihteluun ja heidän työkaluvalikoimassaan onkin monenlaisia välineitä sään aiheuttamien riskien hallintaan, esimerkiksi ojitusmenetelmät.

Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen on kuitenkin osoittanut, että perinteiset menetelmät eivät enää riitä.

Piisa-kyselytutkimuksen mukaan 85 prosenttia suomalaisista viljelijöistä on sitä mieltä, että maataloudessa on sääriskejä, joilta he eivät voi tällä hetkellä suojautua. Tarvitaan uusia työkaluja ja vakuutusyhtiöiden ja valtion roolien selkeyttämistä.

Viljelijät ovat perustaneet ja omistavat vakuutusyhtiöitä, joiden perustehtävänä on tarjota omistajilleen riskienhallinnan palveluita ja tuotteita. Vakuutusyhtiöissä toimitaankin vastuullisesti ja tarjotaan tuotteita säästä johtuvien riskien hallintaan.

Vahinkovakuuttamisen menetelmät ovat toimineet kohtalaisen hyvin omaisuusriskien hallinnassa, mutta tuotantoprosessien riskien hallinnassa Suomessa ei toistaiseksi ole onnistuttu. Tähän on kaksi keskeistä syytä.

Vahinkovakuuttamisen malli sopii huonosti tuotannollisten riskien vakuuttamiseen. Sääriski kohdistuu tuotannossa kohteeseen, jota ei ole vielä olemassa vakuutusta otettaessa – satoon. Vakuutuksen kohde on hypoteettinen ja altis lukuisille tekijöille. Sato ei myöskään ole vakio ja kaikilla vakuutetuilla sama. Tilan ja viljelijän ominaisuuksilla on merkittävä rooli sadon onnistumisessa.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää yhteiskunnassa sopeutumista, jossa rikotaan perinteisen vahinkovakuuttamisen rajoja.

Keski-Euroopassa vahinkovakuutuksen rinnalle on tullut parametrisia vakuutuksia, joille ei ole kunnollista suomenkielistä nimitystä. Olemme kutsuneet parametrisia säävakuutuksia sääilmiövakuutuksiksi. Niiden keskeisin logiikka on se, että vakuutuskorvaus voidaan maksaa suoraan sääilmiön toteutumisen perusteella, eikä varsinaista vahingon tutkintaa tarvita. Tämä on kätevää, kun vakuutuksen kohteena on vasta kasvussa oleva sato.

Suomessa perinteinen vahinkovakuuttamisen kulttuuri ei toistaiseksi tunnista sääilmiövakuutuksia, eikä niitä ole vielä Suomen markkinoilla myynnissä. Riskit muuttuvat yhteiskunnassa ilmastonmuutoksen myötä nopeasti, ja suomalaisilta toimijoilta tarvitaan uusia, innovatiivisia vakuutustuotteita.

Ulkomaiset toimijat ovat tulleet jo energiateollisuuden avuksi esimerkiksi tuulienergian tuotantoon tasoittamaan sääriskejä, ja sama voi käydä myös maataloudessa.

Pahimmillaan kotimaiset vakuutusyhtiöt jäävät sivustaseuraajiksi, kun sääriskien hallinta maataloudessa kehittyy nopeasti. Vahinkovakuutusyhtiöt pitäisikin saada nyt heti mukaan sääilmiövakuutusten kasvavaan kehitystarpeeseen.

Valtion rooli ei saa olla ennalta arvaamaton ja epäselvä.

Itävallassa valtio muutti jokin aika sitten suhtautumistaan maatalouden sääriskien hallintaan. Siellä todettiin, että satoriskien hallinta ei voi olla jälkikäteen tapahtuvaa poliittisia päätöksiä edellyttävää toimintaa. Tarjolla Itävallassa on nyt valtion tukemana sekä perinteisiä vahinkovakuutuksia että sääilmiövakuutuksia.

Maatalousalan toimijat näkevät laajasti mahdollisuuksia ilmastonmuutoksessa suomalaisen maataloustuotannon kannalta. Näin saattaa joissain tapauksissa olla, mutta kehitykseen sisältyy pitkä lista erilaisia riskejä.

Ilmastonmuutoksen hillintää on edistettävä ja vihreästä siirtymästä rakennettava mahdollisuus, jossa maa- ja metsätalous ovat osa ratkaisua. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen taas edellyttää tehokkaampaa riskien hallintaa ja yhteisiä ponnisteluja suomalaiseen kulttuuriin sopivien riskienhallintamenetelmien löytämiseksi.

Sami Myyrä

MMT, johtava asiantuntija

Lähi-Tapiola