Pihatto voi laittaa lehmän jalat lujille: Sorkkahoitajia tarvitaan enemmän kuin koskaan

Noin 40 000 euron ylösnostavaa KVK Hydra Klov -sorkanhoitotelinettä pääsee testaamaan Nuppu-ayrshire. Sonta lentää ja potilas viskoo päätään, mutta tanskalaisen sorkkahoitaja Ole Ebbesenin työskentely ei häiriinny. Ebbesenin telineiden läpi kulkee vuosittain 95 000 lehmää, kun keskimäärin sorkkahoitajien hoitomäärät liikkuvat 5 000–8 000 lehmän paikkeilla. Kuva: Pentti Vänskä

Karjat kasvavat ja lehmät siirtyvät parsista pihattoihin. Keskituotosta halutaan ylös ja tuotantokustannuksia alas.

Tämä kaikki tietää paljon töitä sorkkahoitajille.

Vain noin 60 täyspäiväisen sorkkahoitajan käsissä on Suomen 260 000 lypsylehmän jalkaterveys.

Sorkkahoitajia neljästä eri maasta kokoontui viime perjantaina Maaningalla Suomen sorkkahoitajien yhdistyksen johdolla.

Yhdistyksen puheenjohtaja Jani Nykänen on toisen polven sorkkahoitaja.

Hoitomäärät ovat kasvaneet, tahti tiivistynyt. Työtään täytyy todella rakastaa, jotta paineet kestää.

Kun hoitovuorossa on tilalla suurisilmäinen jersey, Nykäsen kasvoille leviää hymy: "hurmuri tulloo."

Niitä on pakko jäädä vähän silittelemäänkin.

Korkeatuottoinen lehmä on alttiimpi sorkkavaivoille, sanoo ruotsalainen sorkkahoitaja Jörgen Wikland. "Jos tilan keskituotos on 7 000 litraa vuodessa, ongelmat ovat pieniä. Jos keskituotos on 11 000 litraa, haasteet kasvavat." Kuva: Pentti Vänskä

Sorkanhoitajan akilleenkantapää ovat kädet, joita työssä käytettävä kulmahiomakone täristää.

Tanskassa, suurien karjojen maassa, sorkkahoitajien työura kestää Nykäsen mukaan keskimäärin vain 15 vuotta.

Lehmän ylösnostavia telineitä on Suomessa viitisenkymmentä, mutta määrä on kasvussa. Työasento on niissä hoitajalle ergonomisempi ja eläimet rauhallisempia, Nykänen sanoo.

"Lehmän pää on ihmisen yläpuolella: se on telineessä tilanteen herra."

Vaikka pihatoissa lehmällä on enemmän liikkumavapautta, alusta on usein parsinavettaa kosteampi.

Lehmät myös astuvat toistensa lantaan, jolloin taudit leviävät herkemmin. "Kantasyöpymän aiheuttaa bakteeri. Jos on kovin kosteaa, lantaista bakteeriakin on enemmän", kertoo sorkkaterveydestä väitöskirjaansa tekevä eläinlääkäri Hertta Pirkkalainen. Betonipohjalla myös anturahaavauman riski kasvaa.

Voimakas ruokinta muuttaa lannan koostumusta sorkille haitallisemmaksi, väittää ruotsalainen sorkkahoitaja Jörgen WIkland

"Onhan siinä varmasti jotain perää", Pirkkalainen arvioi. Esimerkiksi kivuliasta ajotulehdusta aiheuttava bakteeri asuu lehmien pötsissä.

Hyvin voimakas ruokinta ja pötsin happamoituminen voi irrottaa bakteeria lannan mukana ympäristöön.

Kun lehmien sorkat vielä ovat kosteat ja hieman lantaiset, niihin tulee helposti pieniä ihovaurioita, joita pitkin bakteeri pääsee aiheuttamaan tulehduksen.

Lehmät ovat myös aiempaa isompia, mikä lisää sorkkaan kohdistuvaa painetta.

"Pihatto ei ole huono, vaan riskinhallinta on erityyppistä. Suunnitelmallisuutta tarvitaan"; Pirkkalainen muistuttaa. Se tarkoittaa esimerkiksi tiiviimpää yhteistyötä eläinlääkärin ja sorkkahoitajan kesken. "Sorkkien hoidon on oltava säännöllistä. Myös nuorkarja olisi hyvä hoitaa, ennen kuin ne tulevat aikuisten lehmien seuraan."

Olisi Pirkkalaisen mukaan myös hyödyllistä, jos tiloilla olisi omia telineitä. Se helpottaisi sorkkahoitoa tiukemmassakin aikataulussa.

Sorkkahoitaja Heli Gröhnin olkapäähän on tatuoitu suosikkilehmä Rokulin kuva. Kuva: Pentti Vänskä

Tietyissä tapauksissa sorkanhoitajankin keinot ovat vähissä. "Jos molemmissa lohkoissa on pahat anturahaavaumat, ennuste on aika lailla huono", Nykänen sanoo.

Huonoille sorkille tulee hintaa. Yhden anturahaavauman kulut lehmän omistajalle ovat Nykäsen arvion mukaan 450–500 euroa.

Hoitovälin lyhentäminen voi maksaa itsensä takaisin. "Joissakin karjoissa on hoitoväliä tihennetty tarpeen mukaan 3–4 kuukauteen. Lypsylle tulo ja tuotos on selkeästi parantunut", Nykänen sanoo.

Ole Ebbesen ja sorkkahoitajien yhdistyksen puheenjohtaja Jani Nykänen. Kuva: Pentti Vänskä

Oma ilonsa sorkkahoitajan työssä on päästä seuraamaan osaavien tilallisten työskentelyä, Nykänen kertoo. He saavat lehmät tuotua hoitoon kaikessa rauhassa, ääntään korottamatta.

Niitä toisenlaisiakin tapauksia tulee vastaan. Voimat voivat olla tilanpitäjillä loppu ja lehmien katseesta paistaa arkuus. "Sellaista on ikävä nähdä. Byrokratia tehdään liian vaikeaksi, maidon hinta on alhaalla. Kiintiöiden poisto oli huono juttu."

Palkitsevinta on, kun lehmän olo silminnähden helpottuu. Nykänen muistelee huonosti kävellyttä 100-tonnaria. Talonväki oli huolissaan ja lehmä tuskainen.

Jalkaan laitettiin kenkä ja lehmän askellus parani silminnähden.

Sellaisten hetkien voimalla tilalle lähtee aamuisin mielellään.