Kesannosta voi tulla ensi kesänä taloudellinen pakko
Jos viljasadon hinta ei riitä kattamaan kalliiden tuotantopanosten aiheuttamia kustannuksia, moni voi joutua pakon edessä turvautumaan tukijärjestelmän suomiin mahdollisuuksiin.Maatiloilla pohditaan parin seuraavan kuukauden aikana, mitä pelloilla tulevaksi kasvukaudeksi kylvetään. Samaan aikaan ruoan hinta jatkaa maailmalla laskuaan. YK:n alaisen ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n ylläpitämän ruoan hintaindeksin mukaan hinta on tullut alaspäin yhtäjaksoisesti jo 10 kuukautta ja se on laskenut viime vuoden maaliskuun ennätyksestä jo 17,9 prosenttia (MT 6.2.). Hintojen lasku pakottaa tilat pohtimaan entistä tarkemmin sitä, mitä pelloilla on ylipäätään järkevää viljellä. Sadosta saatavalla hinnalla sen viljelystä aiheutuneet kustannukset ja saada vielä palkkaakin tehdystä työstä.
Maataloudessa eletään markkinoiden ehdoilla, mutta markkinat eivät ota huomioon maatalouden toimintaympäristöä. Kun kylvöpäätökset on tehty ja niiden mukaiset tuotantopanokset hankittu, suunnitelmia on enää vaikea muuttaa. Ja kun siemen on pellossa, kaikki on pelissä.
Monella tilalla ei ole enää puskureita satoriskien varalle.
Moni on ostanut lannoitteensa hinnoilla, joita maailmanmarkkinoiden imussa laskevat kotimaan tuottajahinnat eivät enää riitä kattamaan. ProAgria Keskusten liiton laskelman mukaan kannattava viljantuotanto vaatii tänä vuonna yli 5 000 kilon hehtaarisatoa. Se on lähes puolitoistakertainen Suomen keskimääräiseen noin 3 500 kilon hehtaarisatoon verrattuna. (MT 30.1.)
Määrältään ja laadultaan hyvän sadon tuottaminen vaatii enemmän tuotantopanoksia kuin keskimääräinen tai sen alittava sato, eivätkä tuotantopanokset yksinään satoa ratkaise. Lopulta sato on kiinni kasvukauden olosuhteista. Vaikka viime vuonna korjattiinkin kohtuullinen sato ja tuottajahinnat olivat hyvät, takana on useita huonoja – jopa katastrofaalisen heikkoja – satovuosia. Monella tilalla ei ole yksinkertaisesti riittäviä puskureita mahdollisten satoriskien varalle.
Monen viljelijän onkin pakon edessä harkittava erilaisten ympäristönhoitonurmien ottamista mukaan viljelykiertoon jo yksinkertaisesti kannattavuussyistä. Tiloilla varmasti lasketaan tarkasti, kannattaako satokasvin sijaan pellolle kylvää viherlannoitusnurmea tai maanparannuskasveja. Huonoja vaihtoehtoja ne eivät ole, vaikka niiden myötä sadon tuottama tulo menetetäänkin. ”Vihervaihtoehtojen” tuottamat välivuodet parantavat satoja seuraavina viljavuosina ja pienentävät lannoitustarvetta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








