Kotia etsivä Juupas-ayrshire pelasti sotkamolaisen Marja Okkosen hyökkäykseltä — ”Se tuntui tarkistavan, olenko elossa”
Marja Okkonen etsii sydämensä vieneelle ayrshirelle uutta kotia.
Sotkamossa asuva, kaikkiaan yhdeksän kertaa poikinut ayrshire Juupas on rientänyt Marja Okkosen avuksi vaikeina hetkinä. Kuva: Marja Okkonen/Marja Okkosen kotialbumiJokaisen lehmän elämässä koittaa se vääjäämätön hetki, jolloin viimeinenkin litra on lypsetty.
Koska karjan pito on usein myös työ, ei uransa ehtoolla olevia nautoja seisoteta navetassa silkkana silmänilona.
Joskus vastaan tulee kuitenkin poikkeustapauksia.
Sotkamossa Tipasojan kylässä asuva Juupas-lehmä on ehtinyt poikia elämänsä aikana yhdeksän kertaa.
Maitotilan tytär Marja Okkonen muistaa olleensa seitsemänvuotias, kun Juupas syntyi. Nyt 19-vuotias Okkonen etsii sydämensä vieneelle ayrshirelle uutta kotia.
Edellisen kerran Juupas on poikinut lokakuussa 2022. Maitoa siltä ei siis enää juuri heru.
Ikääkin on, eikä parsinavetassa oikein olisi Juupakselle tilaa. Okkonen silti uskoo, että Juupas on ansainnut nautinnolliset eläkepäivät pitkän työuransa jälkeen.
”Koen suurta tarvetta pelastaa Juupaksen henki, sillä se pelasti minun henkeni muutama vuosi sitten.”
Noin kuusi vuotta sitten hän oli eräänä kesäpäivänä hakemassa lehmiä laitumelta sisään. Tuolloin karjassa oli vielä yksi arvaamaton lehmä.
Isännälle se käyttäytyi aina siivosti, mutta naisten kohdalla tilanne oli toinen. ”Sillä lehmällä oli joku naisviha. Naisille se puhisi, miehille oli hyvin lempeä.”
Siihen asti kyseisen lehmän kanssa oli kuitenkin selvitty säikähdyksellä. Kun Okkonen oli päässyt eläinten kanssa navetan pihalle, kiukkuinen lehmä hyökkäsi yllättäen hänen päälleen.
Se tuli suorilta ja polki maahan, heitteli kuin räsynukkea ja puski maata vasten, Okkonen muistelee.
Hän huusi maassa mahallaan, kun se yhtäkkiä nosti hetkeksi päänsä ylös. Okkonen pääsi luikertelemaan aidan alle, mutta lehmä näytti valmistautuvan uuteen hyökkäykseen.
”Itkin paniikissa, kun Juupas tulikin sivusta ja kirjaimellisesti puski hyökänneen lehmän pois siitä. Sitten Juupas kääntyi kohti ja tuntui tarkistavan, olenko elossa.”
”Toivon, että Juupas saisi elää niin kauan, kun elämä on hyvää”
Juupas oli pikkuvasikasta asti ollut Okkosen silmäterä. Sitä ei koskaan tarvinnut pelätä.
Se syntyi samana vuonna, kun isosisko menehtyi, hän muistelee. Kun kotona oli surua, Juupaksen rapsuttelu navetassa toi lohtua.
Okkonen kysyi sille jo kotia eläinkeskus Tuulispäästä, mutta paikat olivat täynnä.
”Juupas tykkää laiduntamisesta, lumesta ja pienten kuoppien kaivamisesta sopivan pehmeään maahan. Myös ihmisten rapsutukset ovat Juupaksen mieleen”, Okkonen kuvailee Facebookissa jaetussa ilmoituksessa.
Toistaiseksi lopullista ratkaisua ei ole löytynyt, Okkonen sanoo. ”Aika monen ihmisen kanssa olen jutellut ja mielipiteitä kuullut.”
Toistaiseksi näyttää siltä, että Juupas voisi kenties asua kotonaan kevääseen saakka. Vanhan eläimen siirto kovilla pakkasillakin on oma kuormituksensa.
”Parasta olisi tietty, jos Juupas voisi asua kotitilalla. Tila ei vain riitä: sitä tarvitaan hiehoille.”
Lehmällekin on stressaavaa vaihtaa paikkaa, hän pohtii. Siksi olisikin hyvä, jos uusi koti ei sijaitsisi turhan kaukana nykyisestä kodista.
”Toivon, että Juupas saisi elää niin kauan, kun elämä on hyvää.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
