Puunkuormaajamestari kyllästyi äijälauman ällistelyyn: "Helpommalla pääsee, kun on oma yritys"
"Rekkamiesten F1"- sarjaksi kutsuttu tukkijahti vaatii kuskilta hyviä hermoja ja itseluottamusta.
Yrittäjällä ei ole varaa kouluttaa aloittelijoista ammattitaitoisia, Matikainen linjaa. ”Kun yhdistelmä ajetaan ulos tieltä, siinä on valtavan suuret rahasummat, mitä voi tuhota päivässä. Yrittäjältä loppuu rahat ennen kuin toivottomasta tapauksesta tulee kuski.” Kuva: Sanne KatainenTuuli ajaa lunta pitkin peltoja ja kinosta kertyy. Käännymme Fölisöuddintielle, bongaamme tukkipinon ja jäämme kuvaajan kanssa odottelemaan Jonna Matikaista.
Matikaisen rekka on käännettävä, sitten alkaa kuormaus.
Edellisen päivän kireät pakkaslukemat ovat laskeneet reippaasti, mutta kuormaimen oven lukko on vielä jäässä. Jäätä ja lunta on kertynyt myös muualle rakenteisiin, joten kiipeillessä saa olla tarkkana.
Kaikkeen saa varautua ja kaikenlaista on sattunut, Matikainen kertoo.
”En edes muista, montako kertaa rekka on jäänyt kiinni. Kovilla pakkasilla jäätyminen on perusongelma. Rauta on kovilla, ja silloin nosturilla repimistä on varottava.”
Tämä vuonna harmia on tullut lumesta: Kymenlaaksossa maa ei ole ehtinyt kunnolla jäätyä.
”Parasta on, kun tie on kova joko pakkasen tai kuivuuden takia. Viime kesä oli todella erikoinen, haimme alkusyksystä puita heinäpellolla. Eihän tuollaista mahdollisuutta ole yleensä koskaan sulan maan aikana.”
Toimitusjohtaja Matikainen perusti yrityksen ja osti autonsa viime vuonna. Hän opiskeli Mikkelissä logistiikka-alan ja ylioppilaan kaksoistutkinnon ja tutustui puutavara-alaan 17-vuotiaana työharjoittelussa.
Opiskellessa sukupuoli ei vielä juuri vaikuttanut, mutta työntekijänä Matikainen kyllästyi kielteiseen huomioon.
”Tuntui, että firmoissa oli koko ajan negatiivisen suurennuslasin alla. Kaikki virheet etsittiin. ’Mitä toi akka nyt puita ajaa?’” Matikainen kuvailee.
”Alalla on paljon iäkkäitä, oman ikäiset ovat suvaitsevaisempia. Helpommalla pääsee, kun on oma yritys. Ei ole vieressä jätkälaumaa arvostelemassa.”
Alalle tulevien nuorien työtä ei kannattaisi vaikeuttaa, sillä puutavaran kuljettajista on huutava pula. Rekkamiesten F1 -ammatiksi kuvailtu työ on monipuolista, itsenäistä ja vaativaa.
Itseluottamusta ja kylmähermoisuutta pitää löytyä, sillä teiden kunnon ja muiden olojen vaihdellessa keikkoja voi suunnitella vain osin etukäteen.
Toisaalta oma rauha ja itsenäisyys houkuttavat.
”Naisia on paljon pikitiehommissa ajamassa puoli- tai irtoperää terminaalin ja kaupan välillä. Tästä hommasta puuttuvat äkäiset kassat ja ylimieliset lastausalueiden juitsarit”, Matikainen kuvailee.
”Osaavalle työntekijälle riittää työtä missä päin Suomea vain. Yhden auton yrittäjänä tilanne on vaikeampi, itselläni yrityksen perustamiseen vaikutti saamani suora sopimus Metsä Groupin kanssa.”
Matikainen kärsii työvoimapulasta myös itse. Hän ottaisi mielellään töihin ”täysipäiväisen ja täysipäisen” kuljettajan, mutta sellaista ei ole tahtonut löytyä.
”Harva osaava mies haluaa tulla naiselle töihin. Tuntuu, että mun kohdalla ollaan kiinnostuneita ihan muista asioista.”
”Yksi ehdokkaista laittoi kokeilun jälkeen viestiä, ettei ole kiinnostunut työstä mutta ’voitaisiinko tavata muuten?’ Toisen kanssa ajelin päivän ja sain kuulla, että minulla oli juuri niitä ominaisuuksia, joita hän vaimolta haluaisi.”
Työntekijätilanne ratkesi osittain, kun Matikainen otti hatun kouraansa.
Valkealasta löytyi eläkkeellä oleva kuljettaja, joka suostui hartaasti pyytämällä ajamaan tilanteensa salliessa päivävuoroa.
Edessä oli kuitenkin muutto 80 kilometrin päähän Etelä-Savosta Kymenlaaksoon.
”Mäntyharjulle jäivät kaikki kaverit, mutta pakko oli muuttaa kuskin luokse Kouvolan lähelle, Kuusankoskelle. En halunnut tehdä reissuhommia.”
Matikaisen oma työaika on nyt iltaneljästä aamuneljään. Työvuoro kestää 10–13 tuntia.
”Tässä hommassa saa säädettyä säännölliset työajat, vaikka ne eivät toimistotyöajat olekaan. Tuntuu, että yhtä paljon väsyttää, ajoi sitten valoisaan tai pimeään aikaan.”
Yrittäjällä ei ole varaa kouluttaa aloittelijoista ammattitaitoisia, Matikainen linjaa.
”Kun yhdistelmä ajetaan ulos tieltä, siinä on valtavan suuret rahasummat, mitä voi tuhota päivässä. Yrittäjältä loppuu rahat ennen kuin toivottomasta tapauksesta tulee kuski.”
”Monet nuoret sanovat, että rahaa saa helpommallakin. Alalle tulijat on kuitenkin saatava motivoiduttua pidempiin koulutuksiin oppilaitoksissa.”
Nyt oma rekka on hankittu, mutta vielä olisi haaveita hevosvoimista: Matikainen on harrastanut lapsesta asti ratsastusta.
”Kausittain tulee sellainen fiilis, että haluaisin oman hevosen. Yhtenä päivänä melkein jo soitin, että tulen hakemaan, mutta sitten se jäi.”
”Vähän sama homma kuin tuon rekan kanssa: Suunnitelmat voivat kyteä pitkään, mutta sitten kun tulee se vahva tunne, en jahkaile.”
Tallien lisäksi rekkakuskin aika kuluu kuntosalilla. Tavoitteena on hoitaa omaa terveyttä, käsivoimia tarvitaan myös autoremonteissa.
”Tässä autossa on huoltosopimus, mutta pienimuotoista remonttitaitoa löytyy: edelliseen työautooni vaihdoin esimerkiksi turbon. Olen rakentanut itse myös viritetyn diesel-Mersun. Ajoituksen säätämiseen ja tiukimpien pulttien aukomiseen voin kyllä tarvita apua.”
Toista rekkaa ei suunnitelmissa vielä siintele.
”Siitä ei ole mitään ajatusta. Oma yritys on ollut nyt alle vuoden ajan. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan ja keskitytään nykyiseen. Ei kurkotella tähtiin.”
Tukit nousevat pinosta siististi ja kevyen näköisesti, vaikka kinos ja jää peittävät niitäkin.
Sitten liinat kiinni ja menoksi. Matikainen suuntaa kuormineen kohti Lappeenrantaa ja Metsä Fibren tehdasta.
Jonna Matikainen
Syntynyt 1996 Ristiinassa
Harrastukset: kuntosali ja ratsastus
Voitti viime vuonna naisten Suomen puunkuormausmestaruuden Finmetkossa Jämsässä
Kalusto: rekka kolmeakselinen, Jyki-kärry, nosturi Palfinger Epsilon
Kuljetusyrittäjä toisessa polvessa
Instagramissa: jonnatsiu
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
