Tammenterhoja voidaan käyttää ruuaksi myös ihmisille ‒ metsiköstä voi jo saada hurjan terhosadon
Oikealla käsittelytavalla karvaista tammenterhoista voi valmistaa hiilihydraattipitoista ruokaa.
Syötäväksi kannattaa kerätä vain hyvälaatuisia tammenterhoja. Kuva: Vesa-Matti VääräTammenterhot mielletään yleisesti oravien herkkuna. Sitä ne ovatkin, mutta terhojen käytöllä on pitkä historia myös ihmisen ravintona.
Sikäläisten tammilajien terhot kuuluvat useiden Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ruokavalioon. Myös Euroopassa eri tammilajien terhoja on käytetty niin kotieläinten kuin ihmisten ravintona.
Esimerkiksi Espanjan kuulu jamon ibérico -kinkkua saadaan sioista, joita on syötetty rautatammen (Quercus ilex) terhoilla.
Suomessakin kasvavan metsätammen (Quercus robur) terhoista 40 prosenttia on hiilihydraattia, kuusi grammaa proteiinia ja 24 grammaa rasvoja. Rasvahapot ovat enimmäkseen tyydyttämättömiä. Lisäksi terhoissa on B-vitamiineja. Sadassa grammassa terhoja on energiaa 390 kilokaloria, samaa luokkaa kuin kuivissa makaroneissa.
Tammenterhojen ikävä puoli on korkea tanniinien eli parkkihappojen pitoisuus. Parkkihapot tekevät raa’asta terhosta karvaan ja terveydelle haitallisen.
Jotta parkkihaposta päästään eroon, kuorittuja terhoja pitää liottaa kylmässä vedessä useiden päivien ajan vettä vaihtaen. Terhojen työläs käsittely lieneekin yksi syy, miksi niiden ravintokäyttö on jäänyt unholaan.
Parhaimmillaan tammi on todellinen leipäpuu, mutta terhosato vaihtelee voimakkaasti.
Saksalaisen waldwissen.net -metsätietosivuston mukaan paras terhosato toistuu vain kerran kymmenessä vuodessa. Silloin lähes kaikki tammimetsän puut kantavat satoa, ja saksalainen tammimetsä voi tuottaa 3200 kiloa terhoja hehtaaria kohti.
Seuraavaksi paras sato toistuu niinikään kerran kymmenessä vuodessa. Terhomääräksi on arvioitu noin 500 kiloa hehtaarille.
Neljänä vuotena kymmenestä terhoja ei ole juuri lainkaan, ja toiset neljä vuotta terhoja tuottavat vain valtapuut ja metsänreunan puut.
Etelä-Suomessa metsätammi tuottaa kunnollisen terhosadon 5‒7 vuoden välein. Terhot kypsyvät yleensä lokakuussa. Määrät lienevät huomattavasti pienempiä kuin Saksassa, koska tammi on täällä levinneisyytensä äärirajoilla.
Useiden lähteiden mukaan ensimmäiseksi putoavat terhot ovat heikkolaatuisia, joten terhojen kerääjän kannattaa odottaa pääsadon varisemista.
Kerää vain kypsiä, ehjiä terhoja. Terhojen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.
Kuivata kokonaisia terhoja päivän-parin ajan kuorimisen helpottamiseksi.
Kuori terhot esimerkiksi pähkinänsärkijän avulla.
Liota kuorittuja terhoja kulhossa kylmässä vedessä. Parkkihapot värjäävät veden ruskeankeltaiseksi.
Vaihda liotusvesi 12 tunnin välein. Terhot ovat syömäkelpoisia, kun vesi ei enää värjäydy usean tunnin liotuksen jälkeen.
Liotetut terhot voit käyttää sellaisenaan ruuanlaitossa, soseuttaa pakastettavaksi tai kuivattaa. Kuivatuista terhoista voi tehdä jauhoja esimerkiksi puuroihin tai leivontaan.
Liotettuja terhoja voi myös paahtaa. Paahdetut terhot soveltuvat naposteltaviksi sellaisenaan tai niistä voi jauhaa kahvinkorviketta.
Lähteet: waldwissen.net, Bundeszentrum für Ernährung , Juha Raisio: Tammen kukintabiologia ja -fenologia
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
