Metsähallitus löytänyt paljon tervahautoja talousmetsistään

Metsähallituksen suunnittelija Kari Puoliväli (vas.) ja arkeologi Ville Laurila tutkivat vanhan tervahaudan pohjaa Kyyjärvellä. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkisto

KYYJÄRVI (MT)

Metsähallituksen kulttuuriperintökohteiden inventoinneissa on tähän mennessä löydetty satoja vanhoja tervahautoja. Tähän mennessä on tutkittu liki kolme miljoonaa talousmetsähehtaaria.

”Ennakkotiedot kohteista on saatu Metsähallituksen omista järjestelmistä, vanhoista peruskartoista ja laserkeilausaineistosta sekä paikallisilta asukkailta”, arkeologi Ville Laurila kertoo. Hän on ollut maastossa kolmena kesänä.

Viisivuotisen hankkeen aikana käydään läpi kaikki Metsähallituksen talousmetsät. Kolmannen maastokauden jälkeen tutkittuja metsiä on nyt yli 2,6 miljoonaa hehtaaria.

”Metsähallituksen kulttuuriperintöhanke on suurin Suomessa koskaan tehty arkeologinen inventointi”, Laurila sanoo.

Hanke liittyy vuoden 2015 kansallisen metsäohjelman linjauksiin, metsien kestävään käyttöön ja hoitoon.

Tähän mennessä on löytynyt noin 7 000 kohdetta. Kolmasosa niistä on muinaismuistolain suojaamia, esihistoriallisia asuinpaikkoja tai pyyntikuoppia.

Loput ovat pääosin nuorempia kohteita, latoja, kämppiä, uittorakenteita ja autiotiloja.

Vanhimmat löydökset ovat yli 9 000 vuotta vanhoja. Ne ovat koko Suomen vanhimpia muinaismuistoja.

Tervahaudat ovat metsätalouden ensimmäisten jalosteiden muistoja. Maailman kauppa- ja sotalaivastot tarvitsivat valtavat määrät tervaa.

Suomessa tervanpolttoa alettiin harjoittaa 1600-luvulla. Huipussaan tuotanto oli 1800-luvulla.

Tervahauta kaivettiin mäntykankaaseen, mieluusti vesireitin varteen. Suurimmat Laurilan näkemät haudat ovat olleet halkaisijaltaan yli 20-metrisiä.

Kyyjärven Valkeinen-järven rannalla on suuri tervahauta. Kauempaa sen huomaa ympäristöään rehevämmästä kasvustosta, keskellä mäntykangasta kasvaa koivuja ja katajia.

Hautakuoppa näkyy melko selvästi, samoin kaivanto, johon terva on haudasta johdettu puista putkea eli kynää pitkin.

Lähistöllä on myös kolme jo sammalen peittämää kivikiuasta ja majoituskorsuksi tulkittu kuoppa. Laurila päättelee, että kiukaat ovat entisten asumusten jäänteitä. Tervanpolttajat ovat majoittuneet tervahaudan lähelle.

Valkeinen-järvestä on todennäköisesti nostettu myös malmia. Rannan kiukaiden ympäristössä on kuonaa, joka kielii rautamalmin jalostuksesta tai sen esivalmisteluista.

Järven toisella puolella on pieni tervahauta. Sen viereen on takavuosina rakennettu lentokenttä lannoituslentoja varten.

Löydetyt kohteet merkitään tietojärjestelmiin. Ne näkyvät suunnittelijoiden ja jopa hakkuukoneiden kartoilla.

Laurilan mukaan kulttuurihistorialliset kohteet eivät estä puun korjuuta. Maanmuokkausta ne rajoittavat 1–2 prosentilla talousmetsäalasta.

Metsähallitus maksaa inventointikulut, jotka ovat noin euro hehtaaria kohti.

Museovirasto päättää, mitkä kohteet ovat niin merkittäviä, että ne pitää erikseen suojella.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF