Lyökö valtavan kasvuvoimainen paju tällä kertaa läpi? Entinen turvesuo puskee unohdettua puulajia biohiilen raaka-aineeksi

Markku Suutarin mukaan pajun ympärillä tapahtuu nyt paljon. Keväällä leikattu viljelmä on kasvattanut kannoista kesän aikana reilusti miestä pidemmät versot. Kuva: Kari Salonen

Pajun valtava kasvuvoima käy selväksi kouvolalaisella pellolla, jolla kolmeen metriin ulottuvat versot lainehtivat syystuulessa.

”Nämä on keväällä leikattu matalaksi”, toteaa paju- ja biohiilituotteita kehittävän Carbons Finlandin toimitusjohtaja Markku Suutari.

Viljelmä on perustettu pajun lisäysaineiston tuottamista varten. Keväällä korjattu sato päätyy tällä kertaa osaksi biosuodatinta. Säkkiin yhdessä muiden aineiden kanssa sullottuna huokoinen pajuhake sieppaa ojasta valuvia ravinteita tehokkaasti talteen.

Paju tuottaa Suomessa parhaimmillaan jopa 10 kuiva-ainetonnia biomassaa vuodessa hehtaarilla. Satoa korjataan sen käyttötarkoituksesta riippuen 1–4 vuoden välein, jonka jälkeen uusi vesakko lähtee kannoista kasvuun.

Kesällä Kouvolan Karhunsuolle istutetut pajun pistokkaat ovat lähteneet hyvin kasvuun. Entinen turvesuo on lannoitettu kalkilla ja hevosenlannalla. Kuva: Kari Salonen

Nopeakasvuisesta pajusta on innostuttu aika ajoin energiakasvina, mutta pajun viljely ei ole Suomessa yleistynyt kokeiluita kummemmaksi.

Nyt paju kiinnostaa jälleen. Siitä toivotaan ilmastoystävällistä ratkaisua entisille turvesoille ja turvepelloille. Polttohakkeen sijaan pajusta voitaisiin tehdä korkeamman jalostusarvon tuotteita.

”Lyhytkiertobiomassat, kuten paju, edellyttävät lannoitusta ja lyhyttä korjuuväliä. Lämmöntuotannossa raaka-aineesta maksukyky ei oikein riitä. Lyhytkiertobiomassojen tuotanto edellyttää arvokkaampia tuotteita, esimerkiksi aktiivihiiltä tai biohiiltä”, professori Ari Pappinen Itä-Suomen yliopistosta kertoo sähköpostitse.

Hän johtaa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa hanketta, jossa tutkitaan biomassan lyhytkiertoviljelyä suopohjilla. Aiempaa tutkimustietoa pajun viljelystä on lähinnä kivennäismaapelloilta. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston lisäksi hankkeeseen osallistuvat Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja joukko yrityksiä. Pappisella on käynnissä lisäksi toinen tutkimus, jossa selvitetään biohiilen ja aktiivihiilen laatu- ja tuoteominaisuuksia.

Taisto Raussi on kehittänyt viime vuodet biohiilen valmistukseen soveltuvaa pyrolyysikonetta. Uusien turvekoneiden menekki on hiipunut. Kuva: Kari Salonen

Yksi pajukoeviljelmistä on perustettu kesällä Neovan entiselle turpeennostoalueelle Kouvolan Karhunsuolle. 20 hehtaarin viljelmä on lannoitettu kalkilla ja hevosenlannalla, jonka sijoittamiselle monella hevostilalla on vaikeuksia.

Neova arvioi pajun sopivan aktiivihiilen ja biohiilen raaka-aineeksi. Pajusta voi uuttaa mahdollisesti myös muita arvoaineita talteen.

Pappisen mukaan pajun viljelyn ja siitä saatavien tuotteiden ilmastohyöty riippuu voimakkaasti lannoituksesta.

”Käytännössä pitää pyrkiä käyttämään muita kuin keinolannoitteita, jos tavoitteena on hiilineutraalius.”

Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi lannoittamalla pajuviljelmää erilaisilla orgaanisilla kierrätyslannoitteilla ja lietteillä sekä puhdistetulla yhdyskuntajätevedellä.

Traktorivetoinen pajunistutuskone on tehty Tanskassa. Koneen ja järeän vetotraktorin lisäksi tarvitaan kaksi henkilöä, jotka istuvat koneen kyydissä ja lykkivät pistokkaita sen istutettavaksi. Kuva: Kari Salonen

Markku Suutarin mukaan pajusta tuotetun biohiilen suurin käyttökohde on viherrakentaminen ja hulevesien käsittely. Valmiit markkinat on esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Biohiilen lisäksi pajusta voidaan tehdä turvetta korvaavia kasvualustoja.

Pullonkaulana Suomessa Suutari pitää pajun tuotantoa. Hän on laskenut, että lähellä toisiaan sijaitsevat, yhteensä 2 000 hehtaarin pajuviljelmät tuottaisivat riittävästi materiaalia yhdelle biohiiltä valmistavalle, siirrettävälle pyrolyysikoneelle.

Sellainen löytyy Kouvolan Sippolasta Taisto Raussin pihalta. Hänen Raussin Metalli -yrityksensä on tehnyt vuosikymmenet turvetuotannossa tarvittavia koneita kuten imuvaunuja. Niille on yhä vähemmän kysyntää, kun turvetuotantoa ajetaan alas.

”Luonnostaan tuntuu, että tulee pää vetävän käteen”, Raussi toteaa.

Biohiilelle sen sijaan voisi olla tarvetta. Pihalla seisova pyrolyysikone on kolmas prototyyppi.

”Ensimmäinen myyntikone on suunnittelussa. Ongelma on, että tiettyjä metalleja ei tahdo saada mistään.”

Erikoismetalleja tarvitaan, koska koneen sisuksen on kestettävä 900 asteen lämpötilaa.

Konepihalla on toinenkin pajun ja biohiilen tuotantoketjun kannalta oleellinen laite, tanskalainen istutuskone. Yhdellä koneella ehditään istuttaa Suutarin mukaan 400 hehtaaria pajua vuodessa.

Paju- ja hiiliyrittäjästä tuntuu, että niitä saatetaan tarvita pian lisääkin. Turvemaiden viljelyn yksityiskohdat nousivat kuumaksi aiheeksi jopa hallituksen budjettineuvotteluissa, koska maatalouden päästöjä halutaan vähentää. Paju on yksi mahdollinen laji kosteikkoviljelyyn, joka ehkäisee turvepellon turvetta hajoamasta hiilidioksidiksi.