Tuotantosuunnan vaihdos oli kaikin puolin hyvä ratkaisu

"Pitää vain uskoa, että kun tekee säännöllisesti kaiken hyvin, se tuottaa", Esa Anttonen (oik.) tuumii. Tilan metsätöistä suuren osan hän tekee yhdessä poikansa, metsäpalveluyrittäjänä toimivan Pauli Anttosen kanssa. Kuva: Sanne Katainen

Savonlinnan Kerimäellä viljelevien Esa ja Tuija Anttosen tarina kertoo viime vuosien murroksesta Etelä-Savon maa- ja metsätaloudessa.

20 lypsävän maitotilaa pidettiin vuoteen 2010. Sitten pariskunta kävi maidontuotannon vaihtoehdot -koulutuksen, jossa tehtiin runsaasti laskelmia.

"Ne kertoivat sen, minkä kirjanpitotilana toki jo tiesimme. Ei se enää antanut kuin yhden ihmisen työlle tuoton", kertaa Esa Anttonen.

Tuija lähti opiskelemaan opettajaksi ja sai valmistuttuaan heti töitä. Vakituinen työpaikka on nyt kansanopistolla noin 30 kilometrin päässä.

Tilanpito jäi pääosin Esan työmaaksi.

"Metsäpuoli on minulla. Hoitotyöt istutuksesta ensiharvennuksiin tehdään itse ja myös polttopuita tehdään myyntiin", Esa Anttonen kertoo.

Apuna näin talvikaudella on poika, Pauli. Kesät hän työskentelee metsäpalveluyrittäjänä muun muassa metsänhoitoyhdistyksen palveluksessa tehden raivauksia ja istutuksia.

Tytär Taru on muuttanut töihin Helsinkiin.

"Pellot viljellään itse. Niiden tuotot menevät naapuriin kotieläintilalle. Teen myös urakointia kuten lumitöitä ja jonkun verran säilörehun korjuuta."

"Metsästä koetetaan saada kaikki hyöty irti virkistyksestä alkaen. Marjat ja sienet korjataan talteen myös", Esa lisää.

Harva tila on metsien maakunnassakaan erikoistunut metsätalouteen, tietää Esa Anttonen. "Kaikillehan ei metsätalouteen panostaminen sovi, pinta-alaa pitää olla jo alunperinkin. Pohjaltaan rehevät lohkot on hoidettava ensisijaisesti. Jos johonkin jää rästiä, jääkööt ne huonommille kasvupaikoille."

Anttoset ostivat 1980-luvulla sekä Esan isän että tämän äidin kotitilat, kumpikin kooltaan noin sata hehtaaria. Nyt metsää on lisäostojen jälkeen 227 hehtaaria ja peltoa 28.

Maatalouden tavoin metsäpuolella on haasteena kannattavuus. Biotalouden myönteinen "turina" antaa kuitenkin työhön uskoa.

"Aina ei saa palkkaa työlleen. Mutta pitää vain uskoa, että kun tekee säännöllisesti kaiken hyvin, se tuottaa", Esa Anttonen tuumii.

Ammattimiehenä hän on myös oppinut arvioimaan oman työnsä tulosta, vaikka se metsätaloudessa eroaakin vuosittain korjattavasta pellon tuotosta. Hyvä keino on katsoa ajoittain vanhoja metsänhoitosuunnitelmia.

"Tahtoo olla ihmisen mieli sellainen, että kun sitä kasvua ei näe, niin työn arvoa ei hoksaa. Mutta kun vanhojen suunnitelmien lukuja katsoo ja vertaa uuteen, niin sitten tulee olo, että onhan tuo sittenkin kasvanut."

Vaikka tuotantosuunnan muutos oli keski-iässä, 28 karjan kanssa vietetyn vuoden jälkeen suuri, Esa Anttonen kannustaa muitakin arvioimaan tilanpitoa aika ajoin tarvittaessa asiantuntijan kanssa.

"Maidon tuotannossa on yksikkökoko vain kasvanut. Jos olisimme silloin laajentaneet, olisimme todennäköisesti tehneet kuitenkin liian pienen investoinnin", hän arvioi.

"Muutos on ollut elämänlaadulle todella hyvä. Eläimistä on aina huoli, se jäi pois."

Esa ihastelee puolisonsa tehokkuutta opiskella maisteriksi neljässä vuodessa.

"Teetti se paljon töitä, pitkiä päiviä. Ja Tuijalle tuli iso muutos myös työrytmiin. Olimme molemmat tottuneet kellottamaan työajan itse."