Kaavarajauksen epäselvyys oli viedä metsänomistajan kemeratuet Oulussa

Oulun Haukiputaalla asuvaa Seppo Pietilää harmittaa, että vanhat metsätilat joutuvat ahtaalle, kun kaupunki laajentuu ja tiivistyy. Kuva: Pekka Fali

Haukiputaan Kellossa asuvan Seppo Pietilän aikuisilta lapsilta, Vesa Pietilältä ja Virva Nurmelta, meinasivat jäädä kemeratuet saamatta 7,3 hehtaarin kuviolta, jota on hiljattain harvennettu.

Alakyläntien varressa Punaisenladonkankaalla sijaitseva kohde täytti nuoren metsän hoidon ja pienpuun korjuun kemeratukiehdot.

Aluksi näytti siltä, ettei metsäkeskus voi myöntää lainkaan tukea, sillä uuden Oulun yleiskaavassa Oulun kaupunki oli varannut alueen teollisuus- ja varastoalueeksi.

"Jos kaavassa alue on merkitty muuksi kuin maa- ja metsätalousalueeksi, metsäkeskus ei kirveelläkään voi myöntää alueelle kemeratukia", Oulun seudun metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Mikko Harju toteaa.

Pietilä lahjoitti metsänsä lapsilleen noin viisi vuotta sitten, mutta työssä käyvinä heillä ei ollut aikaa selvittää kaavoitusasiaa ja tuen hakemista, vaan he valtuuttivat siihen isänsä.

Pietilä soitteli useaan kertaan niin metsäkeskukseen, metsänhoitoyhdistykseen kuin Oulun kaupungillekin.

Kartoista selvisi, että kaava-alueen rajauksen kanssa oli tehty virheellisiä tulkintoja. Metsäkeskus myönsi tuet ensin osalle alueesta.

Lopulta selvisi, että Pietilän ja Nurmen metsät olivat kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousaluetta.

Seppo Pietilän sinnikkyys palkittiin ja lopulta kemeratuet myönnettiin koko käsitellyltä alueelta. Tuen suuruus oli yhteensä lähes 4 000 euroa.

"Ärsyttää, että kaupunki tekee kaavavarauksia ikään kuin kaiken varalta ja sen vuoksi kemeratukia jää saamatta. Metsänomistaja on sijaiskärsijä", Pietilä puuskahtaa, vaikka oma tapaus päättyikin hyvin.

"Miksi kaupunki haluaa kaavalla jarruttaa, jos metsänomistaja haluaa laittaa metsänsä kuntoon?" hän ihmettelee.

Pietilä toivoo, että MTK ja metsäkeskus pitäisivät metsänomistajien puolta, kun kaupunki tekee kaavavarauksia.

Metsänhoitoyhdistyksen Harjun mukaan Oulun kaupungin alueella metsämaapinta-ala vähentyy vuosi vuodelta, kun asutus lisääntyy.

Metsätalous on kaupungin läheisyydessä muutenkin ahtaalla.

"Lanssipaikkoja pitää etsiä ja puiden kaatamisesta tulee valituksia."

Harjun mukaan osa maanomistajista on kaavamuutoksista kiitollisia, osa harmissaan. Maan arvo nousee, mutta kaavoitus hankaloittaa metsänhoitoa.

Vaikuttamisen paikka on silloin kun kaavaa valmistellaan, hän muistuttaa.

Oulun kaupungin maanhankintapäällikkö Juha Peuraniemi kertoo, että kaupunki hankkii maata omistukseensa keskimäärin noin sata hehtaaria vuodessa.

"Yleis- ja asemakaavaprosessit toteutetaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Maanomistajilla ja muilla asianosaisilla on mahdollisuus esittää mielipiteensä ja vaikuttaa kaavan sisältöön jokaisen kaavaprosessin yhteydessä laadittavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti."

Kaavaprosessit voivat aiheuttaa esteen maanomistajan omille suunnitelmille, Peuraniemi myöntää. Hänen mukaansa kaavoitus ei kuitenkaan heikennä maanomistajan taloudellista asemaa.

"Oulun alueella metsätalousmaana oleva alue voi olla arvoltaan puustosta riippuen esimerkiksi 500–5 000 euroa hehtaarilta. Kaupungin hankkiessa kiinteistökaupalla tällaisia alueita on kauppahinta sijainnista ja kaavatilanteesta riippuen esimerkiksi 10 000–30 000 euroa hehtaarilta."

Mikäli kauppahinnasta ei päästä sopimukseen, alue voidaan tietyin edellytyksin lunastaa kaupungille. Tällöin korvaus määritetään maanmittauslaitoksen suorittamassa lunastustoimituksessa.