”Ensimmäinen tili tulee melko hitaasti” – mikä saa joulukuusikauppiaan ryhtymään epävarmoinakin aikoina jokavuotiseen joulurumbaan?

Kauppiaan intohimo joulukuusiin kumpuaa syvältä. Rankkaa työtä ei iäkäs ihminen jaksaisi pelkän bisneksen vuoksi. Jouluihmiselle kuusien kasvattaminen ja myyminen on kiinteä osa elämäntapaa. Kuva: Kai Tirkkonen

Toistasataa vuotta vanhan maatilan pihassa käy pienoinen vilske. Ilmassa on siitä huolimatta joululle ominaista seesteisyyttä. Reino Alakankaan perheyrityksellä on vuoden kiivain sesonkiaika – joulu on ovella, ja muiden valmistelujen ohessa ihmiset kurvaavat kuusenhakuun Metsätila Alakangas-Mannisen tiluksille Oulun Kelloon.

Kiireiset joulunalusviikot ovat kuusenkasvattajalle tuttuja jo 1990-luvulta asti. Kuusikauppa lähti Alakankaan Jani-pojan taskurahan tarpeesta. Nuoren miehen rahapulaan lähdettiin hakemaan helpotusta oman metsän kuusista, joita Jani itse möi markettien pihoissa.

Alakangas oli tuolloin jo alkanut hoitaa Aulikki-vaimonsa sukutilan metsiä yhdessä lankonsa kanssa, ja miehet olivat suunnanneet silloiseen Vallinkorvan metsäoppilaitokseen metsätalousyrittäjäkursseille.

Kuusikauppa sai lopullisen sysäyksensä vuonna 1995, kun yksi yrittäjäkurssin lopputyön vaihtoehdoista sattui olemaan joulukuusten viljely. Niinpä heti alkuun tuoreet kuusiviljelijät istuttivat 2 000 tainta.

”Päätettiin, että otetaan tuo helppo”, Alakangas nauraa.

Luonnon kunnioittaminen on Reino Alakankaalle tärkeä arvo. Hänen kuusiaan ei suojella tai muotoilla kemikaaleilla vaan mekaanisella niittämisellä ja leikkuulla. Kuva: Kai Tirkkonen

Todellisuus kuusen kasvatuksesta on kuitenkin hieman toisenlainen. Viljelijällä on kädet täynnä työtä muun muassa heinäntorjunnan parissa. Kuusista tehdään valioyksilöitä käsityötaidolla, sillä metrin mitassa aloitettavia muotoleikkauksia jatketaan vuosittain koko kasvatuksen ajan.

Luonnon kunnioittaminen on Alakankaalle tärkeä arvo. Heinän ja tuholaisten kemikaalitorjunta on alalla yleistä, eikä aiheesta välttämättä suostuta edes puhumaan kasvattajapiireissä.

Tämä viljelijä puhuu kuitenkin mielellään, sillä hänen kuusiaan ei suojella tai muotoilla kemikaaleilla vaan mekaanisella niittämisellä ja leikkuulla.

Noin kymmenen vuoden hoidon jälkeen ensimmäiset kuuset saadaan markkinoille, mutta suurimpia kuusia kasvatetaan jopa 20-vuotiaiksi.

”Ensimmäinen tili tulee melko hitaasti.”

Reinon ja Aulikin Jani-poika on kasvanut kuusien tahtiin ja niiden ympäröimänä. Oman työnsä ohella hän on edelleen mukana perheen yrityksessä vaimonsa Tiinan kanssa.

Perheyritys myy kaikki kuusensa nykyään suoraan tilalta. Alakangas painottaa asiakaspalvelun tärkeyttä. Alusta asti pyrkimys on ollut luoda asiakkaalle mahdollisimman tunnelmallinen kuusenhakukokemus.

”Samalla tulee joulumieli itsellekin, kun sitä asiakkaille voi tässä levittää.”

Halutessaan ostajat voivat lähteä vaikka koko perheen voimin valitsemaan viljelyksiltä sopivan kuusen ja kaataa sen omin käsin. Kuusi tuodaan moottorikelkalla pihaan ja lastataan asiakkaan auton kyytiin.

Joulutunnelmaan pääsee rauhoittumaan piipahtamalla pihapiirin vanhaan hevostalliin, johon Aulikki on rakentanut seimiasetelman.

”Paljon tulee isovanhempia lastenlasten kanssa. He hakevat kuusen itse pellolta ja istuvat sitten pihan grillikodassa.”

Näin ihmiset siirtävät perinteitä jälkipolvilleen. Perinteet jatkuvat myös myyjäpuolella, sillä kolmannen polven kuusikauppiaat – lapsenlapset Iina ja Emil – ovat myös mukana toiminnassa. Toistaiseksi heidän vastuullaan on grillikota, johon kuusenostajat voivat pistäytyä makkaranpaistoon.

Vasemmalta Hilda Kautto, Aada Kautto, Jani Alakangas, Reijo Pitkänen ja lasten isä Matti Kautto nostamassa joulukuusta rekeen kuusikentältä. Kuva: Kai Tirkkonen

Metsä on vahvasti läsnä luonnossa liikkuvan Alakankaan elämässä. Omaa metsää tilalla on toistasataa hehtaaria, ja lisäksi metsästysharrastus on vuosien ajan liikuttanut miestä metsissä. Alakangas kertoo kulkiessaan silmäilevänsä, miten metsää on hoidettu.

Hän ei ole innoissaan EU:ssa vireillä olevista metsien ennallistamisaikeista, joista keskustelu on viime aikoina käynyt kuumana. Metsänomistajana hän kokee, että asetuksella puututtaisiin yksityisomaisuuteen.

”Kyllähän se nimenomaan sitä on. Järkeä pitäisi käyttää siinä, mitä ennallistetaan. On sellaisia paikkoja, missä ei kasva mikään, ja silloinhan ennallistaminen on ihan paikallaan.”

Alakangas ihmettelee sitä, että mailla, joilla metsä on saatu hyvin kasvamaan, pitäisi yhtäkkiä ennallistaa. Puuta kuitenkin tarvittaisiin esimerkiksi teollisuuden tarpeisiin.

Monien alojen yrittäjillä on viime vuosina ollut vaikeaa. Ensin tuli koronapandemia ja melkein heti perään inflaatio ja kustannusten nousu.

Korona ei kuusikauppa kurittanut – päinvastoin. Kun ihmiset viettivät entistä tiiviimmin joulua kotonaan, myös kuusien kysyntä kasvoi kohisemalla. Alakangas naurahtaa välillä tuntuneen siltä, etteivät kuuset riitäkään.

Tämän vuoden menekistä ei vielä joulukuun alkupuolella kukaan tiennyt mitään. Alalla on vallinnut odottava tunnelma. Muun muassa sähkö- ja ruokalaskujen rasittamat kotitaloudet voivat joutua tinkimään joulubudjeteistaan.

”On selvää, että ihmisillä on vähemmän rahaa käytössä tänä jouluna.”

Alakankaan viljelmillä kulut eivät juuri ole nousseet. Vanhat typpipitoiset peltomaat ravitsevat kuusia niin tehokkaasti, että ne pärjäävät hyvin vähällä lannoituksella.

Vierasta työvoimaakin tarvitaan vain kesäisin. Vanha isäntä itse toimii työnjohtajana opettaessaan kuusen muotoon leikkaamista kesätyöseteleillä työllistämilleen nuorille.

Jos on itse kullakin kiirettä joulun alla, vähällä väellä pyöritettävä yritys sesonkiluonteisella alalla vasta vipinää aiheuttaakin.

”Vähemmän niitä kuusia juhannuksena kysytään.”

Poika ja miniä ovat päivätöidensä vuoksi tänä vuonna tavallista kiireisempiä, joten Reino ja Aulikki ovat järjestelleet arkisin myyntiä kahteen vuoroon.

Vaan eipä ole joulukuusen kyselijä aivan tavaton näky kesälläkään. On käynyt niin, että pihaan on pyörähtänyt asiakas keskikesällä. Alkuhämmennyksen jälkeen on selvinnyt, että kuusen kaipuun syynä on ollut elokuvan teko, Alakangas muistelee.

Reessä ovat Aada ja Matti Kautto. Kelkkaa ajaa Jani Alakangas. Kuusenostajaperheen äiti Saara Kautto kävelee edellä.  Kuva: Kai Tirkkonen

Kauppiaan intohimo joulukuusiin kumpuaa syvältä. Rankkaa työtä ei iäkäs ihminen jaksaisi pelkän bisneksen vuoksi. Jouluihmiselle kuusien kasvattaminen ja myyminen on kiinteä osa elämäntapaa.

Alakangas seurailee kuusiensa kasvua ympäri vuoden. Hän käykin päiviensä ratoksi vaimoineen ”kuusikävelyillä”.

Lämpimän perhesiteen lisäksi kuusikauppiaiden yhteisö pitää Alakankaan mukana toiminnassa vuodesta toiseen. Facebookissa pidetään yhteyttä ja Joulupuuseuran kanssa on käyty Amerikassa asti ihmettelemässä sikäläistä kuusenkasvatusta.

”Tähän on todella hurahtanut. Matkanjohtaja tuumasi, että kun tämän porukan vie kuusipellon laitaan, sitä ei saa sieltä pois millään.”

Kuusikauppiaan perheessä joulu alkaa jo itsenäisyyspäivältä, kun oma kuusi kannetaan olohuoneeseen. Koristelu ei rajoitu pelkkään kuuseen, sillä koko talossa vallitsee jo hämyisän kaunis joulun tunnelma.

Perheen jouluperinteisiin kuuluu hautausmaalla käynti ja usein joulukirkkokin. Jani on innokas kokkaamaan, joten aaton jouluateria on hänen vastuullaan.

”Vaimon kanssa loppujoulu ollaan vain, maataan ja elvytään.”

Vaikka joulunalusaika on antoisa ja mieluisa, vaatii se vanhemmilta ihmisiltä veronsa. Alakangas kertoo, että helpotus on suuri, kun sesonki on ohitse.

Matti Kautto ja kahdeksanvuotias Aada Kautto kantavat ostamaansa joulukuusta peräkärryyn. Kaksivuotias Hilda seuraa tilannetta vierestä.  Kuva: Kai Tirkkonen