Kausivaihtelusta rajut kustannukset
Jaana Kankaanpää Noin puolet leimikoista on sellaisia, että niiden korjuu vaatii maan routaantumista. Kantavilla kivennäismailla ja hyvien metsäteiden varsilla sijaitsevat leimikot ovat arvossaan kelirikkoaikana. Kuva: Viestilehtien arkisto”Puunkorjuun kausivaihtelun kustannukset on laskettu 100 miljoonaksi euroksi. Nykyään ne saattavat olla jopa enemmän, koska talvet ovat entistä lauhempia”, arvioi vanhempi tutkija Matti Sirén Metsäntutkimuslaitokselta.
Kausivaihtelua syntyy, kun osa leimikoista on niin pehmeäpohjaisia, että ne on korjattava talvella. Kelirikon aikana koneita joudutaan vastaavasti seisottamaan tai niillä ajetaan kevyemmillä kuormilla.
Kalusto pitää mitoittaa korjuuhuippujen mukaan. Se tarkoittaa, että kaikki kalusto on käytössä kevättalvella ja osa koneista seisoo kelirikon aikana ja kesällä.
Sirénin mukaan noin puolet leimikoista on talvella korjattavia. Pohjoisessa puuta korjataan paljon vetisten jänkien yli tehtävien talviteiden avulla. Myös kuusikoiden harvennukset on keskitetty vaurioriskin takia talveen.
Kausivaihtelu, koneiden seisottaminen ja hyppyyttäminen pieneltä korjuukelpoiselta leimikolta toiselle syövät koneyrittäjien tuloksia. Kausivaihtelun tasaaminen parantaisi välittömästi yritysten kannattavuutta.
”Kausivaihtelua voidaan tasoittaa monella tavalla. Siinä on kuitenkin paljon liikkuvia osia”, sanoo Sirén.
Ensinnäkin puukaupan pitäisi käydä tasaisesti, jotta leimikoita olisi jatkuvasti tarjolla.
Seuraavaksi leimikot pitää saada järkevään järjestykseen, sillä kaikki kohteet eivät sovellu ympärivuotiseen korjuuseen.
Myös kohteeseen sopivan korjuukaluston käytössä ja kehittämisessä riittää työtä. Entä miten varmistetaan ympärivuotisen puunkorjuun yleinen hyväksyttävyys?
Sirénin mukaan koneiden kehittäminen on vain yksi tie. Sen lisäksi suurta säästöä syntyy esimerkiksi leimikoiden nykyistä tarkemmalla luokittelulla.
Se edellyttää tarkkaa tietoa korjuuoloista.
”Nyt ollaan vielä alkutaipaleella tietojen yhdistelyssä. Ne pitäisi saada päätöksenteon apuvälineiksi.”
Tutkijoiden haaveissa ovat tietojärjestelmät, joiden ansiosta puunkorjuussa reagoidaan nopeasti olosuhteiden muutoksiin ja hyödynnetään tarjotut mahdollisuudet.
”Metsänomistajia hämmentää, miten puutteellista on tieto metsänhoidon kannattavuudesta tai puunkorjuusta. Olemme hyvin kaukana optimaalisesta tilanteesta.”
Pelkästään perustietoa maaperän kantavuudesta tarvitaan lisää. Entistä tarkemman korjuuluokittelun lisäksi tuo tieto voidaan yhdistää konesuunnitteluun.
Yksi ongelma on työmenetelmien muuttuminen yhä vaikeammiksi. Talvet lyhenevät väistämättä eteläisessä Suomessa. Tänä vuonna rospuuttokelit ovat vaivanneet puunkorjuuta Oulun korkeudelle asti.
”Jos talvet muuttuvat tällaiseksi, meidän pitää alkaa pohtia kuusikoiden kesäkorjuuta”, sanoo Sirén.
Oman mausteensa keittoon tuo uuden metsälain mahdollistama jatkuva kasvatus. Sen käyttö edellyttää metsän luontaisen uudistumisen ja korjuun onnistumista.
”Metsänomistajan on helppo sanoa, että uudet menetelmät kiinnostavat. Jos menetelmän käyttö yleistyy, poimintahakkuita on tehtävä ympärivuotisesti.”
Sirénin arvion mukaan jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen antaa ensimmäisellä kierroksella hyvän tuloksen. Se on lähellä normaalin talousmetsän toisen tai kolmannen harvennuksen tulosta.
Jatko riippuu, miten välikoon puut selviävät korjuussa. Korjuuvaurioiden välttämiseksi jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei voi tehdä kovilla pakkasilla. Tutkimustulosten mukaan joka viides puu saattaa vaurioitua.
Oma kysymyksensä on suometsien korjuussa. Nykyiset kriteerit urapainaumien osalta ovat niin tiukat, että turvemaiden puunkorjuun järjestäminen on hyvin haasteellista.
JARMO PALOKALLIO
Juttu perustuu Matti Sirénin
Metlan Puun vuodet
-seminaarissa viime viikolla
pitämään alustukseen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
