Ruukki on jättänyt jälkensä Teijon vanhoihin metsiin

SALO (MT)

Kookkaiden haapojen ja muiden lehtipuiden kahina säestää kulkijan matkaa Sahajärven luonnonsuojelualueella. Sattumalta sahakin soi taustalla, sillä paikallinen yrittäjä on palkattu kunnostamaan luontopolun portaita ja pitkospuita.

Vuonna 1964 perustettu suojelualue on monella tapaa ainutlaatuinen. Vehreä lehto, korkeuserot ja vesiputoukset niitä ylittävine siltoineen saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Voisi kuvitella, että metsässä asustaa jos nyt ei menninkäisiä, niin monia eläimiä liito-oravista ilveksiin.

Unenomaista tunnelmaa korostavat eksoottiset kasvit, kuten jättikokoiseksi kasvanut alppiruusu, joka tuo tropiikin tunnelmaa keskelle suomalaista metsää. Vieraslajit on istutettu aikoinaan ruukin kartanon maille. Alueelta on vastikään kaadettu kookkaita tuijia, jotta kotimaiset lajit saisivat elintilaa.

Luonnonpuisto on vain yksi osa Teijon retkeilyaluetta, josta suunnitellaan kansallispuistoa. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Mikael Nordström tekee kesän aikana selvityksen, miten noin 3 500 hehtaarin virkistyskäyttö ja suojelu nivotaan yhteen. Selvitykseen lasketaan, paljonko puiston perustaminen maksaa suorasti ja välillisesti muun muassa Metsähallituksen menettäminä hakkuutuloina.

Luontoarvojen puolesta kansallispuiston kriteerit taatusti täyttyvät. Viime kädessä suojelusta päättää eduskunta.

Teijon retkeilyalueella kohoaa jylhiä maisemakallioita, metsäkankaita, järviä, korpipainanteita ja avosoita. Kokonaisuutta täydentävät Punassuon soidensuojelualue ja Hamarijärven luonnonsuojelualue.

Retkeilijöitä palvelee yli 40 kilometrin reitistö, joka tutustuttaa eteläisen rannikkoseudun luontoon ja maisemiin. Kokonaisuutta täydentää Kirjakkalan ruukin perinneympäristö arvokkaine rakennuksineen. Sen historia ulottuu 1600-luvulle.

Nordströmin päänvaivana on tehdä esitys mahdollisen kansallispuiston rajauksista. Hänen mielestään Matildan kylän tuntuman voisi ainakin rajata ulkopuolelle, jotta sillä on tilaa kehittyä. Salon kaupunki toivoo, että teiden varsille jätetään tilaa esimerkiksi pyöräteille.

Puistoa vastustavia soraääniä on kuulunut vähän. Kenties suurin ongelma on vallitseva metsästyskielto. Metsästäjät pelkäävät, että hirvikanta röyhähtää.

”Asia pitää perata kunnolla ja antaa esitys, miten metsästys voidaan turvata”, pohtii Nordström.

Toinen askarruttava asia on Matildanjärven virkistyskalastuksen kohtalo. Järveen istutetaan kirjolohta, mikä houkuttelee kalastajia. Kansallispuistoon vierasperäistä lohta ei saa enää istuttaa. Nordströmin täytyy punnita, voiko lohenpyynnin siirtää jollekin toiselle järvelle tai kenties rajata kansallispuiston ulkopuolelle. Kumpikin vaihtoehto on kimurantti.

Nordström arvioi, että paikalliset suhtautuvat kansallispuistoon lempeästi, koska alueella on ollut retkeilyalue jo parikymmentä vuotta. Teijossa on totuttu kulkemaan luontoa kunnioittaen.

KATJA KOLJONEN

Avaa artikkelin PDF