Oma metsä tuo kaupunkilaiselle iloa, työtä ja turvaa – Hilkka Alila tarkastaa omat metsät marjastusaikaan

Hilkka Alila on ollut metsänomistaja vuodesta 1993. Hän osti metsätilan isältään yhdessä aviomiehensä kanssa. Kuva: Pekka Fali

Metsäsuunnitelman digiversio kulkee kätevästi mukana kännykässä. Kuva: Pekka Fali

Ajomatka Oulusta Tyrnävän Suutarinkylään kestää vajaan tunnin. Hilkka Alila esittelee matkan aikana paperisen metsäsuunnitelman, jonka Metsä Group on laatinut muutama vuosi sitten.

Kartalta näkyy, että tila on pohjoispohjalaisittain tyypillinen nauhamainen tila.

"Hehtaareita on reilu sata, mutta kuvaavampaa on kertoa, kuinka pitkä se on", Alila naurahtaa.

Pituutta metsätilalla on kuusi kilometriä ja leveyttä vain noin 160 metriä.

Mukaan mahtuu kuitenkin monenlaista metsää. Kehitysvaiheet jakautuvat melko tasaisesti: eniten on nuorta kasvatusmetsää, taimikkoa ja varttunutta kasvatusmetsää on yhtä paljon ja päälle siivu uudistuskypsää.

Asfalttitie vie tilan puolivälin paikkeille. Tien vieressä virtaa Tyrnäväjoki, jonka vierille on jätetty suojavyöhykkeeksi järeää puustoa.

Tien toisella puolella on varttunutta männikköä ja lunta lähes polveen.

Alila kaivaa taskustaan älypuhelimen, josta näkyy metsäsuunnitelman maastosovellus.

Hänestä sovellus on kätevä: siitä näkee tilarajat, oman sijainnin ja metsikön kuviotiedot.

"Digipalvelu on hyvä lisä."

Informaatikkona Oulun ammattikorkeakoulun kirjastossa työskentelevä Alila omistaa metsätilan yhdessä aviomiehensä Esa Alilan kanssa.

Hilkan isä oli hoitanut metsää itsenäisesti, mutta Alilat tilasivat 1990-luvulla tehtyjen kauppojen jälkeen tuekseen metsäsuunnitelman metsänhoitoyhdistykseltä.

Ensimmäiset puukauppansa Alilat tekivät 2000-luvun alussa metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakauppana.

Kaupasta jäi kuitenkin huono maku. Puupinot viipyivät tienvarressa pitkään ja rahat maksettiin tehdasmitan mukaan.

Pariskunta luopui yhdistyksen jäsenyydestä, kun se muuttui vapaaehtoiseksi.

"Koimme, että hyöty oli vähäinen."

Metsä Groupin asiakkuuteen Alila on ollut tyytyväinen.

"Tuntuu, että yhteyshenkilömme Petri Pellikka hoitaa metsiämme kuin omiaan", hän kiittää.

Alila luottaa metsänhoidossa ammattilaisiin ja teettää valtaosan töistä ulkopuolisella.

"Omin voimin olemme istuttaneet ja kylväneet. Esa on tehnyt ennakkoraivauksia ja minä taimikon perkausta", Hilkka kertoo.

"Metsä on pikkuisen liian kaukana", Esa toteaa noin 50 kilometrin välimatkasta. Raivaushommiin ei tule lähdettyä iltasella, vaan metsäkäynti on aina päivän reissu.

Metsää kasvatetaan pääosin tasaikäisenä. Yhden kuvion pariskunta on jättänyt kokonaan metsänhoidon ulkopuolelle.

"Halusimme säästää isoa, vanhaa kuusikkoa hakkuilta", Hilkka toteaa.

Oma metsä on Alilalle tärkeä ennen kaikkea tunnearvon takia. Samalla se tuo turvaa, kun omaisuus on sijoitettu kasvavaan puustoon, jonka tuotto on vakaa.

Hakkuutuloja sijoitetaan takaisin metsään. Muun muassa ojia on kunnostettu, pengerteitä rakennettu ja metsäteitä parannettu.

Kotitarvepuuta irtoaa paremmin mökkitontilta Lumijoelta, mutta yhden tien lähellä sijaitsevan koivikon Alilat ovat ajatelleet kasvattaa osin polttopuuksi.

Hilkka Alila kertoo, että muutaman kerran vuodessa he käyvät puolison kanssa tarkastuskäynnillä.

"Jos mahdollista, niin samalla marjastetaan."

Mäntykankaat ovat hyviä puolukkamaita.

Hyvää vertaistukea metsänomistukseen on tarjonnut Oulun seudun metsätilanomistajat ry eli tuttavallisemmin Osmo.

Yhdistys järjestää muun muassa koulutuksia ja retkiä.

"Viime kesänä tutustuimme Äänekosken biotuotetehtaaseen."

Aliloilla on kaksi kolmekymppistä lasta, jotka asuvat Etelä-Suomessa. Toinen heistä on ollut auttamassa kylvötöissä.

Metsänomistuksen jatkuvuudesta suvussa Hilkka ei vielä stressaa.

"Itsekin innostuin metsänomistuksesta vasta myöhemmin."