Susikonfliktia voi yrittää hallita, mutta ei ratkaista kokonaan

Sosiaalisella medialla on valtava merkitys susikonfliktissa. Se on kanava, jossa samanmieliset vahvistavat toistensa mielipiteitä, kuvailee neuvotteleva virkamies Sami Niemi (oik.). Ristiriistatilanteissa olisi kuitenkin tärkeää, että eri tahot kohtaisivat ja kuuntelisivat toisiaan, sanoo asiantuntija Juha-Pekka Turunen Akordi Oy:stä. Kuva: Lari Lievonen

Realistisin odotuksin mutta toiveikkain mielin. Näin voinee kuvata maa- ja metsätalousministeriön (MMM) neuvottelevan virkamiehen Sami Niemen ajatuksia keskiviikkona Joensuussa ennen sidosryhmätilaisuuden alkua.

Joukko ministeriön riistaosaston virkamiehiä kiertää tiiviiseen tahtiin seitsemällä riistakeskusalueella ministeriön ja alueellisten riistaneuvostojen yhteisissä sidosryhmätilaisuuksissa puhumassa susista.

Keskiviikkona vuorossa oli Joensuu, torstaina Imatra, tänään perjantaina Kajaani ja maanantaina Rovaniemi. Seinäjoella, Loimaalla ja Helsingissä on jo käyty. Joensuuhun kokoontuivat Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sidosryhmät.

Vaikka kehitystäkin on tapahtunut, epärealistiset odotukset, tabut, mantran lailla hoetut iskulauseet ja epäluottamus rasittavat susikeskustelua.

Niemi ihmettelee, miksi esimerkiksi 10–20 vuotta sitten Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen aikaan tapahtuneita asioita kaivetaan yhä sitkeästi ja toistuvasti esiin ja sivuutetaan kaikki kehitystyö, mitä Luke on kanta-arviotyössä tehnyt.

"Vaikka yhteen susikonfliktin osa-alueeseen löydettäisiin ratkaisu, se ei ratkaisisi koko konfliktia. Se on epärealistinen odotus."

Niemi puhuu suden sietämisestä. Se on jo kova tavoite, sen lisäksi, että ministeriö etsii kiivaasti keinoja hallita tilannetta. Suden hyväksymisestä puhuminen on vielä liian kaukainen tavoite.

Maakuntien alueellisten kuulumisten lisäksi halutaan konkreettisia ja yksinkertaisia ideoita susikonfliktin hallintaan.

"Tarvitsemme muita hallintakeinoja kuin tappaminen, se on tämän päivitystyön päätavoite", Niemi sanoo. Hän kertoo, että vuonna 2005 julkaistussa hoitosuunnitelmassa pääpaino oli kannanhoidollisessa metsästyksessä. Vuoden 2015 versiossa kannanhoidollinen metsästys oli yksi keino, mutta sen rinnalla esiteltiin monia muita toimia.

Viimeisimmässä hoitosuunnitelmassa ehdotettuja toimenpiteitä on viety Niemen mukaan järjestelmällisesti käytäntöön. Tällaisia ovat esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatima ennustemalli kanta-arvion tueksi, reviiriyhteistyöryhmien perustaminen ja yhteistyö dna-näytteiden keruussa.

Yksi Joensuun tilaisuuden konkreettinen toive oli, että ministeriö tiedottaisi riittävän ajoissa ennen kuin hoitosuunnitelma lähetetään lausuntokierrokselle. Näin lausuntojen jättämiselle jäisi riittävästi aikaa.