Syysistutus sopii karkeajakoisille maille

Lassi Laurila (oik.) tilasi Pasi Salmen hoitamaan kuusentaimien syysistutuksen. Säät ovat vielä touhuun sopivat, ja taimet ehtivät juurtua ennen talven tuloa. Kuva: Kari Salonen

Tarkkasilmäisimmät saattaisivat kutsua tätä hakkuuaukeaa jo taimikoksi.

Viljelijä Lassi Laurila saapastelee Orimattilan Kuivannolla aukealla, jonka istutustyöt jäivät keväällä muiden kiireiden takia tekemättä. Niinpä kuolinpesä, jossa mies on osakkaana, päätyi kokeilemaan syysistutuksia.

Laurilan soitto metsänhoitoyhdistyksen toimistolle osui sopivaan saumaan: syystaimien tilaus taimitarhalle oli lähdössä heti seuraavana päivänä.

Laurila on hoitanut maanmuokkauksen itse. Rinnekohdat on laikutettu ja alavammat osat ojitusmätästetty.

Viime päivät yhdistyksen metsätyöntekijä on ahkeroinut ja istuttanut hakkuuaukean rinteisimpiin kohtiin kuusentaimia. Alavammat osat, joilla maalaji on savista, on syytä istuttaa vasta keväällä, jotta rouste ei nosta taimia talven aikana pois.

Syysistutus ei ole kevätistutuksia riskialttiimpaa, vakuuttaa metsäneuvoja Markku Hämäläinen Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksestä. Olennaista on, että istutukset tehdään oikeanlaiselle kasvupaikalle.

"Siitä, missä rusehtava maa alkaa, voi istuttaa aina kanervan rajaan asti."

Syksyllä tehtävissä istutuksissa on tavallistakin tärkeämpää, että pintavesitalous on hyvässä kunnossa.

Myös pottiputken käytössä saa olla tarkkana.

"Taimet pitää istuttaa riittävän syvään ja maata täytyy tiivistää tavallista enemmän", metsätyöntekijä Pasi Salmi kertoo.

Hän näyttää, että taimipaakun päältä on laskettava vähintään viisi senttiä taimen vartta, joka upotetaan mättääseen. Sillä pyritään varmistamaan taimen paikallaan pysyminen.

Etelä-Suomessa istutukset jatkuvat syys–lokakuun vaihteeseen asti. Tarkoitus on, että taimet ehtivät juurtua ennen talven tuloa.

Jos syysistutus kaikesta huolimatta menisikin pieleen ja taimet nousisivat talven aikana ylös maasta, ne voi keväällä käydä painelemassa uudestaan paikoilleen, Hämäläinen huomauttaa.

Tämän kohteen puulajivalinta oli helppo: alueella liikkuu niin paljon hirviä, että mikään muu laji kuin niille huonosti maittava kuusi ei tule kyseeseen.

Näin siitäkin huolimatta, että viime lokakuussa päätehakatun kuusikon puista vajaa kymmenesosa oli juurikäävän lahottamia.

Kuusenkannoista näkee vielä, että harvesteri on ruiskuttanut ureaa tuoreeltaan puiden katkaisupintoihin.

"Totuus kuitenkin on, että aika paljon puuta jää käsittelemättä", Hämäläinen sanoo.

Jos ja kun hakkuukone on kulkiessaan satunnaisesti rikkonut juuren maanpäällisiä osia, niistä lahottajasieni voi aikanaan levitä kasvavaan puustoon.

Nyt maahan isketään 1 800 kuusentaimea hehtaarille.

"Jos kaikki menee niin kuin pitää, kymmenen prosentin hävikki tähän tulee. Luonto heittää koivua ja mäntyä tilalle", Hämäläinen sanoo.

Uskottava se silti on, että kuusi on järkivalinta. Istutuskohteen muokkausjäljessä näkyy tuore hirvenjälki.