Metsä

Jatkuvaa vai jaksollista metsänkasvatusta? – "Eihän rakennusmiehelläkään ole pakissa vain sahoja tai vasaroita, vaan molempia"

Jatkuvan kasvatuksen yleistyminen kasvattaisi kuitenkin hakkuualoja selvästi nykyisestä., jos metsäteollisuuden rooli halutaan pitää nykykoossa.
Pekka Fali
Metsien käsittelyssä valtavirtaa on jaksollinen kasvatustapa eli avohakkuisiin tai luonnolliseen uudistamiseen päättyvä kierto. Jatkuvan kasvatuksen osuus hakkuista oli viime vuonna vajaat kolme prosenttia.

Sapelinkalistelusta avohakkuiden ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen hakkuiden välillä on kuultu ääniä tänäkin talvena. Molemmilla menetelmillä on vakaat kannattajansa, ja mielipiteet ovat usein kärkeviä.

Tutkijoista yhä useampi puoltaa nykyään molempien kasvatustapojen hyödyntämistä sen sijaan, että oltaisiin jyrkästi vain toisen kannalla, arvioi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kangas.

Hänestä kukin metsäkohde itsessään ratkaisee, onko kohteella järkevä toteuttaa hakkuita jaksollisella vai jatkuvalla kasvatusmallilla.

”Mitä enemmän metsänomistajilla on vaihtoehtoja, sitä paremmin tavoitteita saavutetaan. Eihän rakennusmiehelläkään ole pakissa vain sahoja tai vasaroita, vaan molempia.”

Metsänomistajien tavoitteet voivat vaihdella puhtaasti taloudellisten ja muiden arvojen välillä. Toisaalta yksittäisellä metsänomistajalla voi olla intressi kasvattaa ja hakata metsää valtaosin avohakkuumallilla, mutta tietyissä kohteissa jatkuvan kasvatuksen opein. Yksittäisessäkin kohteessa kasvatustapa voi vaihtua yllättäen vaikkapa myrskytuhojen iskettyä metsään.

Jatkuvan kasvatuksen yleistyminen merkitsisi kuitenkin vuosittaisten hakkuualojen selvää kasvua, jos metsäteollisuuden kansantaloudellinen ja työllistävä merkitys pysyy ennallaan Suomessa.

Esimerkiksi hakkuiden ennätysvuonna 2018 puuta hakattiin Suomessa metsänkäyttöilmoitusten perusteella noin 790 000 hehtaarilla. Määrästä harvennuksia, ylispuiden poistoa tai muita kasvatushakkuita oli 75 prosenttia ja avohakkuiden osuus 21 prosenttia. Silti hakatun puun kokonaismäärästä uudistushakkuilta kertyi lähes kaksi kolmasosaa.

Laihempinakin puunkorjuuvuosina avohakuukohteiden osuus hakkuukertymästä on ollut Suomen metsä­keskuksen metsäasiantuntijan Markku Remeksen mukaan lähes puolet. Jos puun kasvatuksessa siirryttäisiin suuremmassa määrin jatkuvan kasvatuksen mukaisiin hakkuisiin, kasvaisivat hakkuupinta-alat selvästi.

Rami Marjamäki
Päätehakkuilta kertyy vuosittain runsaasti puuta. Saman määrän hankkiminen jatkuvan kasvatuksen metsistä tarkoittaisi vuosittaisten hakkuupinta-alojen kasvua.

Remes arvioi, että jos nykyisin avohakkuilta saatava puu korvattaisiin täysin poimintahakkuilla, tarkoittaisi se karkeasti kolminkertaista alaa avohakkuisiin verrattuna. Esimerkiksi vuoden 2018 puunkäyttömäärillä poimintahakkuita olisi pitänyt tehdä 300 000 hehtaaria suuremmalla alalla. Tällöin hakkuiden kokonaisala olisi noussut vajaasta 800 0000 hehtaarista noin 1,1 miljoonaan.

Kasvavien pinta-alojen lisäksi metsäpalstalle tulisi yksi hakkuukäyntikerta lisää nykykäytäntöön verrattuna. ”Se tarkoittaisi paitsi korjuuvaurioiden lisääntymistä, myös juurikäävälle lisää mahdollisuuksia levitä”, sanoo Remes.

Elli Paananen

Yleinen harhaluulo Remeksen mukaan on, että jatkuvan kasvatuksen metsissä esimerkiksi lahopuun määrä kasvaa.

”Jos hakkuita tehdään taloudellisin perustein, lahopuuta ei tule sen enempää kuin nytkään. Sitä pitää tehdä varta vasten.”

Jatkuvaan kasvatukseen saattavat yhdistyä mielikuvat suhteellisen koskemattomista metsistä.

Jotta metsäteollisuudelle riittäisi puuta entiseen tapaan, metsäkoneet kävisivät kuitenkin nykyistä useammin hakkuukohteilla. Nyt yksittäisillä kohteilla käydään 20–30 vuoden välein.

”Jatkuvan kasvatuksen hakkuita perustellaan myös maisemalla. Jos metsässä käytäisiin esimerkiksi 15 vuoden välein tekemässä hakkuita, mahdollisesti puolet tuosta ajasta hakkuiden jäljet (ajourat ja hakkuutähteet) näkyisivät. Miten kaunis se sitten on maisemallisesti?” kysyy Kangas.

Sanne Katainen
Jatkuva kasvatuksen metsissäkään lahopuun määrä ei kasva itsestään, sillä suurimmat puut korjataan teollisuudelle.

Kangas arvioi, että oppikirjalaskelmien mukaan puuta riittäisi jatkuvan kasvatuksen mallissakin teollisuuden tarpeisiin. Laskelmissa on kuitenkin runsaasti kysymysmerkkejä, sillä tutkittua tietoa ei ole tarpeeksi.

Kuinka huolehditaan siitä, että metsät jäisivät uudistumisen kannalta sopivan mutta ei liian harvoiksi. Esimerkiksi myrskytuhot voivat tehdä metsistä liian harvoja, ja silloin jatkuva kasvatus johtaa kasvun laskuun metsissä. Se taannuttaisi hiilivarannon kasvua ja metsätalouden kannattavuutta.

Jos isoimmat puut poistetaan, mitkä puut siementävät uusia? Mallilaskelmissa siemeniä riittää ja ne leviävät alueelle tasaisesti, mutta kuinka käy käytännössä.

Jos esimerkiksi Metsähallituksen maat siirrettäisiin jaksollisesta menetelmästä jatkuvaan kasvatukseen, olisivat ne aluksi pitkään siirtymävaiheessa.

”Jatkuvan kasvatuksen laskelmathan perustuvat siihen, että kaikki tehdyt oletukset olisivat totta. Kun siirtymävaiheen dataa ei ole, vaikea sanoa toimisivatko laskelmat käytännössä.”

Metsien monimuotoisuuteen molemmilla malleilla on annettavaa. Avohakkuut tuovat kasvumahdollisuuden avoimen paikan kasveille ja eläimistölle – aukoilla lajikirjo kukkineen ja hyönteisineen voi olla hyvinkin suuri.

Taimikkovaihe puolestaan tarjoaa toisille lajeille hyvät kasvuolosuhteet, samoin myöhemmät kasvuvaiheet. Jatkuvan kasvatuksen puoliavoimet kohteet taas suosivat nekin tietynlaista lajikirjoa.

Suomen yksi kasvustrategia on ollut biotalouden kasvattaminen. Se, samoin kuin uusien muovia korvaavien tuotteiden valmistus, vaatii puuta ja metsien kasvua. Hyvän metsänhoidon takuu taas on, että metsien omistus pysyy kannattavana.

”Toivottavasti Suomessa säilyy tilanne, että metsiä kannattaa hoitaa. Siinä vaiheessa kun metsätalous lakkaa olemasta kannattavaa, esimerkiksi kirjanpainajista ei enää välitetä. Niin on käynyt Kanadassa”, sanoo Kangas.

Visuaalinen viestintätoimisto S
Päätehakkuu ja uusien taimien istutus tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa tarvittaessa metsän puulajia esimerkiksi tautiriskin takia. Istuttaessa myös taimien laatuun voidaan vaikuttaa, samoin taimettumisen tasaisuuteen.

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Vanhat metsäojitukset vaikuttavat yhä suomalaisiin järviin – "Etenkin turvemaiden avohakkuu–ojitus-ketjulle tulisi löytää vaihtoehtoja"

”Metsien kiertoaikoja voitaisiin pidentää 10–20 vuodella”, sanoo Syken pääjohtaja Leif Schulman Aarteen haastattelussa

Lukijalta: Ovatko jatkuva kasvatus ja yläharvennus sama asia?

Metsäsanastoa