Toukka- ja myrskytukit kelpaavat yhä useammin sahaukseen
Erikoistilanteiden ja -mittojen hallinta on piensahojen sekä höyläämöiden markkinarako.
Timo Ripatti on sahuri kolmannessa polvessa. Yrityksen kotipaikka on Leppävirta. Kuva: Pentii VänskäKirjanpainajatoukkien tai myrskyn kouriin jääneistä metsistä kaadettu puutavara ei mekaaniselle metsäteollisuudelle kelpaa.
”Meidän yhdistyksen jäseniä ne työllistävät. Rahtisahauspalvelut ovat lisääntyneet tuhoalueilla”, kertoo Suomen Sahayrittäjät ry:n puheenjohtaja Timo Ripatti.
Toinen piensahojen markkinarako on erikoismittainen sahatavara.
Vaikka uutta ei rakennettaisi, vanhaa kyllä korjataan ja mitä vanhempi remontointikohde, sitä varmemmin tarvitaan erikoismittaista sahatavaraa, sanoo Ripatti.
”Erikoistuneita sahureita on porukassa monta. Yksi voi keskittyä sahaamaan pelkästään esimerkiksi koivua, toinen sahaa vannesahalla tuppilautaa.”
Ripatti luotsaa 70 vuotta täyttävää yhdistystä luottavaisin mielin.
”Meillä on jäsenmäärä pysytellyt läpi vuosikymmenten melko samansuuruisena. Nyt jäseniä on 270. Sekä uusien että aktiivisten jäsenten määrä on pienessä kasvussa.”
Sahayrittäjyys on ammatti, joka usein peritään edellisiltä sukupolvilta. Näin on käynyt myös Ripatilla, sillä hän on sahuri kolmannessa polvessa.
Hän kuvailee alaa haastavaksi ja fyysiseksi.
”Sahayrittäjyys on sekä elämäntapa että liiketoimintaa.”
Ripatti harmittelee, että kotimaisen sahatavaran arvoa ei ymmärretä.
”Meidän pitäisi olla sahatavarastamme ylpeitä.”
Taloudellinen tilanne haastaa Sahayrittäjien jäsenet siinä missä muutkin yrittäjät. Taloustilanteesta riippumaton haaste on sukupolvenvaihdos ja jatkajan löytäminen. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu oppipoika-, kisälli- ja mestarijärjestelmän kehittäminen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
