Lintujen pesintäaika vaatii hyvää hakkuiden suunnittelua – metsäkoneet työskentelevät kuivilla kankailla touko–kesäkuussa

Koneenkuljettajilla on tapana tutustua kävellen tulevaan työmaahan ennen työvuoron alkua, jotta mahdolliset pesäpaikat tai muut suojelukohteet havaittaisiin ajoissa, Jarmo Laitinen (vas.) kertoo. Laitinen ja Metsä Forestin koulutuskoordinaattori Markku Salmela pitivät palaveria hakkuutyömaalla Keuruulla viime viikolla. Kuva: Petteri Kivimäki

Metsä Groupin karttajärjestelmään merkitään pesäpaikkojen lisäksi sertifioinnissa vaadittavat luontokohteet kuten lähteet ja puronvarret. Kuva: Petteri Kivimäki

Metsä Groupin touko–kesäkuun savotat pyritään suunnittelemaan niin, että hakkuista aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa pesiville linnuille.

"Viime vuoden keväästä asti meillä on ollut ohje, että vain poikkeustapauksissa mennään hakkaamaan lehtipuuvaltaisiin metsiin tai korpiin kevään ja alkukesän aikana. Jos tällaisille alueille joudutaan menemään, niin silloin pitää tehdä ennakkotarkastus pesintöjen havaitsemiseksi", Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Forestin koulutuskoordinaattori Markku Salmela kertoo.

Puunkorjuu keskitetään Salmelan mukaan pesintäaikaan kuivahkoille kankaille, joilla viihtyvät vain harvat lajit.

Metsäkoneiden siirtäminen pois lintujen suosimilta lehtipuuvaltaisilta pesintäalueilta on järkevää myös puunkorjuun kannalta, koska kyseisten kohteiden maapohjat ovat keväisin usein pehmeitä ja alttiita korjuuvaurioille.

Työntekijöitään, yrittäjiä ja koneenkuljettajia Metsä Group on perehdyttänyt koulutuskierroksella tarkkailemaan pesäpaikkoja ja merkitsemään suojeltavat kohteet karttajärjestelmään.

Ähtärin Harvennuspuun hakkuukoneenkuljettajan Jarmo Laitisen mukaan karttajärjestelmään on jo aiemminkin merkitty sertifioinnissa vaadittavat luontokohteet kuten lähteet ja puronvarret.

Hän kertoo, että koneenkuljettajilla on tapana tutustua kävellen tulevaan työmaahan ennen työvuoron alkua, jotta mahdolliset pesäpaikat tai muut suojelukohteet havaittaisiin ajoissa. Koneen ohjaamosta kohteita on paljon vaikeampi nähdä.

"Vuosien aikana on oppinut, että esimerkiksi teeren pesä on usein 20–30 metrin päässä aukon reunasta. Isompi kanalintu ei yleensä pesi syvälle keskelle tiheää metsää", Laitinen sanoo.

Hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka ovat Salmelan mukaan esimerkkejä lajeista, joiden elämä on vähän hankalaa talousmetsissä. Niiden pesät voivat olla vuodesta toiseen samoilla alueilla.

Metsäkeskuksen ylläpitämään Metsään.fi -palveluun kerätään tietoja muun muassa haukanpesien sijainnista.

Hän kiittelee uutta järjestelmää askeleeksi eteenpäin haukkojen elinolojen parantamiseksi.

Metsiin asennetut linnunpöntöt pitäisi Salmelan mukaan aina säästää.

"Pönttöhän on useimmiten maanomistajan luvalla ja kun pönttö huomataan ajoissa, siirretään vaikka leimikon rajaa tai jätetään suojakaistaa sen ympärille."

Asenteiden Salmela kehuu muuttuneen myönteiseen suuntaan niin, että lintujen pesinnän onnistuminen pyritään ottamaan huomioon eri työvaiheissa.

"Esimerkiksi taimikonhoitajat ja ennakkoraivaajat ovat tärkeässä roolissa, kun pesäpaikkoja merkitään", hän sanoo.

Metsäyhtiöiden omistama puunhankinnan kehittämisyhtiö Metsäteho on laatinut suosituksen, miten linnusto tulisi ottaa hakkuissa huomioon.

Metsätehon suositus perustuu laajapohjaisen kesähakkuutyöryhmän vuonna 2000 valmistuneeseen mietintöön.

Suosituksen päivitystyö on aloitettu ja uusien ohjeiden pitäisi olla valmiina ensi keväänä.