Vieraskolumni: Riistasaaliin arvosta voisivat hyötyä enemmän myös maanomistajat

Suomen metsien sorkkaeläimet nousevat otsikoihin pääsääntöisesti niiden haittavaikutuksien eli liikenne- ja taimikkovahinkojen näkökulmasta. Kolikolla on myös toinen puoli, sillä sorkkaeläimet pitävät sisällään merkittävän taloudellisen arvopotentiaalin.

Riistan taloudellinen arvo koostuu lihan arvosta ja metsästyksen elämysarvosta. Näistä jälkimmäistä voidaan pitää jopa edellistä suurempana.

Sorkkaeläinsaaliimme taloudellinen kokonaisarvo ylittää metsästyskaudessa 200 miljoonaa euroa. Suomessa kaadettiin metsästyskaudella 2019 yli 131 000 sorkkaeläintä.

Vuoden 2019 metsästyskauden kokonaislihamäärästä hirvet tuottivat noin seitsemän miljoonaa kiloa, valkohäntäpeurat lähes kaksi miljoonaa kiloa ja metsäkauriit noin 230 000 kiloa. Koko Suomen sorkkaeläinsaaliin laskennalliseksi liha-arvoksi muodostui noin 81,5 miljoonaa euroa. Suurin lihatuotto saatiin Varsinais-Suomesta, jossa kaadettiin lähes 27 000 sorkkaeläintä. Tuhannelta hehtaarilta tämä tarkoittaa lähes 900 kilon lihamäärää.

Kun lihasaaliin arvoon lisätään metsästyksen elämysarvo, lasketaan hirvieläinsaaliin kokonaisarvoksi Suomessa viime vuonna yli 206 miljoonaa euroa.

Sorkkaeläinkannan tiheydet vaihtelevat. On alueita, joilta metsästetään yli 70 eläintä tuhannelta hehtaarilta. Toisaalta erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa jäädään paikoin alle yhteen eläimeen per tuhat hehtaaria. Myös riistan taloudellinen arvo vaihtelee alueittain merkittävästi.

Se, miten ja milloin sorkkaeläinten arvoa on mahdollista tulouttaa maanomistajien, metsästysseurojen ja palveluntuottajien eduksi, riippuu riistakannan koosta. Jos riistakanta on riittävä, osa siitä voidaan muuttaa tuloksi edellä mainittujen osapuolien kesken joko lihan myynnin tai elämyksen myynnin kautta.

Tulon ositus ei ole yksinkertainen asia. Metsästys­seurat huolehtivat sorkkaeläinkannan verotuksesta, mikä on sinänsä tärkeää työtä. Maanomistajille puolestaan metsäomaisuus on pääomaa, jonka tuottoja tulisi arvioida myös järkevän monikäytön näkökulmasta.

Yksi lähestymistapa taloudellisen tulon reiluun jakamiseen voi olla kustannusperusteinen malli, jossa tarkastellaan kustannuksia eri osapuolien näkökulmasta panos-tuotosajattelun mukaisesti.

Metsästykseen liittyvien kustannuksien tilikartta on varsin kirjava niin metsästysseuran, maanomistajan kuin palveluntuottajan näkökulmasta. Pohdintaa aiheuttaa erityisesti se, mitkä kustannukset kohdistuvat juuri taloudellisen arvon tulouttamiseen. Metsästyshän on pääsääntöisesti harrastus- ja virkistystoimintaa.

Maanomistajille riista aiheuttaa vaihtelevasti haittoja, hyödynnetään riistaa taloudellisesti tai ei. Pelkkään metsästystapahtumaan liittyvien kustannusten tunnistaminen ei ole riittävä tulonjaon peruste, vaan asiaa on lähestyttävä kokonaisvaltaisemmin.

Hirvieläimistä on mahdollista saada tuloa metsästysseuroille, maanomistajille sekä palveluntuottajille merkittävästi nykyistä enemmän. Tällöin hyödynnetään sekä sorkkariistan liha-arvoa että metsästyksen elämysarvoa varmistaen samalla, että harrastusmetsästystä ei vaaranneta.

Maanomistajien näkökulmasta tämä tarkoittaa kompensaatiota hirvieläinten aiheuttamiin vahinkoihin. Jos saatava tulo jopa ylittää riistan aiheuttamat kustannukset, voidaan jo puhua metsän monikäytöstä saatavasta tuotosta.

Metsästysseurojen näkökulmasta tulo ohjautuu lähinnä metsästysinfran ja riistanhoidon kustannusten pienentämiseen. Metsästyspalvelujen järjestäminen puolestaan lisää maaseudun elinvoimaisuutta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna tuottaa uutta verotettavaa tuloa.

Parhaillaan käynnissä oleva Kestävän riistatalouden arvon tulouttaminen Suomessa -hanke keskittyy riistasta saatavan taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen niin, että eri toimijoiden näkökulmat riistan taloudellisen arvon tulouttamisessa otetaan huomioon. Hanke jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka, ja se on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön riistatalouden edistämisen erityisavustuksella.

KTM Tommi Häyrynen (s. 1971) työskentelee Jyväs­kylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä.