Isomäki: Voisiko Suomi suojella 30 prosenttia pinta-alastaan?
Asetelma Suomessa on päinvastainen kuin niissä maissa, joissa edes useimpia virallisesti rauhoitettuja alueita ei ole käytännössä millään tavalla suojeltu, kirjoittaa Risto Isomäki Aarteen kolumnissaan.
Suomen pinta-alasta on suojeltu virallisesti noin 10 prosenttia. Kuva: Johannes Wiehn27.5.202209:00
Euroopan unionin strategian mukaan vähintään 30 prosenttia EU-maiden pinta-alasta pitäisi suojella. En ole ihan varma siitä, onko tämä realistinen tavoite. Valtaosa EU:n jäsenvaltioista sijaitsee pienellä Euraasian mantereen niemellä, joka on yksi maapallon tiheimmin asuttuja ja liikakansoitetuimpia kolkkia.
Useimmilla Euroopan niemen alueilla ei ole suurta luonnonsuojelullista arvoa, koska ne menettivät valtaosan monimuotoisuudestaan jo tuhansia vuosia sitten. Poikkeuksia toki löytyy, kuten Tonavan suisto sekä Waddenzeen (Vattimeren) suuri kosteikkoalue Saksan, Tanskan ja Alankomaiden rannikolla.
Entä jos myös Suomen pitää jatkossa suojella vähintään 30 prosenttia pinta-alastaan? Samaan aikaan, kun uuden kylmän sodan virittely Naton ja Venäjän välille uhkaa johtaa Suomen idänkaupan pitkäaikaiseen romahdukseen ja kun koronapandemian jälkeinen paluu vyönkiristyspolitiikkaan sekin hidastaa taloutta? Syventääkö luontokadon torjuminen entisestään tulossa olevaa lamaa?
Tällä hetkellä Suomen pinta-alasta on suojeltu virallisesti vain noin 10 prosenttia eli reilut kolme miljoonaa hehtaaria.
Ymmärrän, että monet ovat asiasta huolissaan, mutta 30 prosentin tavoite ei todellisuudessa ole Suomelle mikään ongelma. Meillä on jo nyt paljon virallisia tilastoja suurempi määrä erilaisia de facto -luonnonsuojelualueita. Ne ovat maa- ja vesialueita, jotka on jo käytännössä rajattu taloudellisen käytön ulkopuolelle mutta joita ei ole haluttu luokitella suojelluiksi, koska se olisi ärsyttänyt kansalaisia.
Asetelma on siis päinvastainen kuin niissä maissa, joissa edes useimpia virallisesti rauhoitettuja alueita ei ole käytännössä millään tavalla suojeltu.
Suomen 10,5 miljoonasta suohehtaarista on ojitettu metsiksi tai turvetuotantoalueiksi 5,5 miljoonaa hehtaaria. Loput viisi miljoonaa hehtaaria ovat käytännössä suojeltuja, koska niitä ei saa ojittaa eikä ottaa turvetuotannon käyttöön. Vain osa näistä soista kuuluu kansallispuistoihin, erämaa-alueisiin tai soidensuojelualueisiin.
Myös isojen, ojittamattomien suoalueiden keskellä olevia pieniä talousmetsien saarekkeita kannattaisi ostaa suojelualueiksi. Tämä synnyttäisi suuria yhtenäisiä kokonaisuuksia. Tällöin metsäsaarille johtavat tietkin voitaisiin muuttaa lukuisien uhanalaisten lajien kannalta arvokkaiksi pitkiksi, kapeiksi metsäjuoteiksi.
Tällaiset järjestelyt tekisivät arvokkaimmista lakka- ja karpalosoistamme paikallisen väestön monopolin. Ulkopuoliset eivät niille enää omin neuvoin osaisi, mutta paikalliset asukkaat voisivat pitää telttaleiriä parhaiden apajien lähellä. Marjasatoa voitaisiin toimittaa ihmisten ilmoille esimerkiksi kyläyhdistysten tai paikallisten osuuskuntien omistamilla drooneilla, jotka kuljettaisivat kerrallaan 200 kilon lasteja.
Lisäksi meillä on eri arvioiden mukaan 1–2,5 miljoonaa hehtaaria epäonnistuneesti ojitettuja soita, jotka kannattaisi ennallistaa hiilidioksidin poistamiseksi ilmakehästä.
Lähes koko merensaaristojemme ulkoluotovyöhyke on jo suojeltu mökkirakentamiselta kaavoituksen keinoin. Nämäkin alueet voitaisiin muuttaa virallisiksi suojelualueiksi ilman, että mikään muuttuisi muualla kuin paperilla.
Pohjoisen lakimetsiä ja Etelä-Suomen kitumaiksi luokiteltuja kallioylänköjä voitaisiin luokitella uudelleen.
Lisää maata vapautuisi patoaltaiden alta, jos purkaisimme patoja ja ennallistaisimme Suomeen lisää isoja ja pieniä vaelluskalajokia.
Näillä toimenpiteillä pääsisimme jo kirkkaasti yli 30 prosentin tavoitteen. Matkailuelinkeino hyötyisi, kun Suomen kartalle ilmestyisi suuria, vihreillä viivoilla ympäröityjä alueita.
Emme kuitenkaan saisi unohtaa myöskään vanhanaikaista, strategisesti suuntautunutta luonnonsuojelua.
Tällainen suojelu tähtää mahdollisimman monien uhanalaisten lajien pelastamiseen mahdollisimman matalin kustannuksin. Tavoite saavutettaisiin keskittymällä pienien mutta tärkeiden kohteiden suojeluun rauhoittamalla lisää lehtoja, Etelä-Suomessa sijaitsevia vanhoja metsiä, sammakkolampia sekä purojen ja pienien jokien varsia.
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
