Tiedonkulku jarruttaa luonnonhoitoa: "Talouskäyttö dominoi edelleen vahvasti ammattilaisten tapaa neuvoa"

Useimmiten tietokatkos syntyy metsänomistajan ja metsäammattilaisen välille. Kuva: Sanne Katainen

Talousmetsien luonnonhoito ja metsänomistajan tavoitteet jäävät usein metsävaratiedon varjoon päätöksenteossa. Tämä selviää elokuussa julkaistusta tutkimuksesta, jota veti Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Sari Pynnönen.

Pynnösen mukaan metsäpalveluorganisaatiot ovat tottuneet hyödyntämään tietojärjestelmissään määrämittaista metsävaratietoa.

"Luonnonhoitoon liittyvät ehdotukset ja metsänomistajan tavoitteet voivat olla kirjattuna järjestelmiin lisätiedoiksi, jotka helposti jäävät suunnitelman hyödyntäjältä katsomatta."

Hän esitteli tuloksia viime viikolla Helsingissä Metsätieteen päivässä.

Luonnonhoidon tiedonhallinnassa on tutkimuksen mukaan kolme ongelmaa: tietoa jää hyödyntämättä, tieto ei liiku riittävästi ja tietoa arvioidaan sen tarjoajan mukaan.

Useimmiten tietokatkos syntyy metsänomistajan ja metsäammattilaisen välille. Päätöksentekotilanteessa metsänomistajalle ei välttämättä esitellä monimuotoisuuden suojelun vaihtoehtoja.

"Syitä ovat muun muassa ammattilaisten negatiivinen asenne, osaamisen puute ja työnantajan ristiriitaiset vaatimukset. Talouskäyttö dominoi edelleen hirveän vahvasti ammattilaisten tapaa neuvoa", Pynnönen kertoi.

Myös uuden tiedon tuottajan sosiaalinen status määrittää, huomioidaanko tietoa päätöksenteossa.

"Esimerkiksi luontoharrastajien ilmoittamia havaintoja ei haluta huomioida."

Lainsäädännön ja sertifikaattien kiristäminen eivät ole Pynnösen mielestä ongelman ratkaisu.

Sen sijaan pitäisi muuttaa toimintatapoja, kehittää tietojärjestelmiä ja tukea työntekijöiden keskinäistä tiedonvaihtoa. Tietoa kannattaisi jakaa aktiivisesti myös paikallisten toimijoiden, kuten luontoharrastajien, kanssa.

"Tärkeää on kuuntelu, käytännön tekeminen ja tiedon liikkuminen. Tietoa kyllä on, kunhan se siirtyy metsänomistajalta toteuttajalle asti."