Ruoka on turvallisuutta ja kulttuuria

Ruokailulla on paitsi ravitsemuksellinen, myös kulttuurinen ja sosiaalinen merkitys kaikkialla maailmassa: ruokapöydän ääressä keskustellaan, solmitaan sopimuksia, luodaan tulevaisuutta.

Ruokailu on täynnä symboleja ja tapoja. Monet vahvat elämykset matkoilta maailmalle syntyvät juuri ruokaillessa. Tuoksut ja maut pysyvät pitkään muistissa. Elämyksiä halutaan muistella myös matkan jälkeen ja ruoka luo mielikuvaa koko matkakohteesta.

Kunkin maan ruokakulttuuri pohjaa omiin raaka-aineisiin ja sesonkeihin. Kun matkustaminen lisääntyy ja nykyaikainen viestintä mahdollistaa entistä helpomman tiedonvaihdon, myös ruokakulttuurit sekoittuvat. Jokaisen kannattaa kuitenkin perehtyä myös omaan ruokakulttuuriinsa ja etenkin tutkiskella oman maan raaka-aineiden tarjontaa.

Soisin myös yritysten nostavan suomalaista ruokakulttuuria ja laadukkaita raaka-aineitamme esiin. Matkailussa ruoka on merkittävä tekijä, joten suomalaisuudesta ja arktisuudesta voidaan saada sille lisäarvoa.

Luonnonvarakeskuksen vastikään julkaisema raportti arktisesta ruuantuotannosta antaa hyvän pohjan ruokaketjun laajalle yhteistyölle suomalaisen, pohjoisen osaamisemme brändäämisessä.

Monet matkailuyritykset hyödyntävät jo suomalaista ruokakulttuuria ja paikallisia raaka-aineita osana omaa matkailutuotettaan. Voidaan luoda vahvoja makuelämyksiä ja samalla kertoa tarinaa ruuan takana. Siitä syntyy vaikuttava kokonaisuus.

Esimerkiksi lentoyhtiö Finnair profiloituu mielellään suomalaisten brändien, kuten Joulupukin ja suomalaisen designin kautta laadukkaana ja turvallisena. Eikö suomalainen ruoka kuuluisi itseoikeutetusti mukaan tähän profiiliin? Nyt aamulennolla Keski-Eurooppaan voi tilata kaurapuuroa – joka on tuotettu Isossa-Britanniassa. Suomi tunnetaan kuitenkin maailmalla kauramaana ja suomalaiset jos ketkä ovat puurokansaa!

Minkä tarinan suomalaisen puhdaskauran ympärille voisikaan rakentaa: arktinen puhdaskaura, joka sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon!

Hollantilainen KLM tarjoaa lennollaan ruuan infolehtisen kera: siinä kehutaan hollantilaista ruuantuotantoa ja kerrotaan tarinaa ruuan tekijöistä. Eikö Suomessa pystyttäisi vähintään samaan? Ja vieläpä arktisella twistillä!

Oman ruuantuotannon arvos­tus on osa sivistystä. Vajaan kymmenen vuoden takainen ruokakriisi herätti monet kehitysmaat panostamaan oman maan maatalouteen, kun hoksattiin, ettei halpa ruoka jostain kasvottomilta maailmanmarkkinoilta olekaan itsestäänselvyys.

Edes teollistuneissa maissa ei voida jättäytyä tärkeimmissä elintarvikkeissa muiden varaan. Etenkään, kun oma tuotanto on tutkitusti turvallista ja laadukasta. Jokaisen sivistysmaan kuuluu pitää huolta myös omasta ruuantuotannostaan ja arvostaa omaa ruokakulttuuriaan. Vaikutteita voi ottaa muualta ja uudistuakin saa, mutta juuria ja puhdasta raaka-ainetta tulee arvostaa.

Joulu on täynnä perinteitä. Suomessa ruoka on yksi joulunvieton kulmakivi. Vastikään uutisoitiin, että joulun ruokaperinteet uudistuvat hitaasti. Suurimmalla osalla on oltava joka joulu tietyt ruokalajit pöydässä, jotta joulu tuntuu joululta. Kinkku on edelleen kunkku 80 prosentille suomalaisista. Rakkaat maku- ja tuoksumuistot ovat osa joulun tarinaa.

Toivon, että jokainen muistaa suoda jouluna lämpimän ajatuksen ruokaketjun vastuullisille toimijoille. Hyvä ja turvallinen ruoka ei synny sattumalta. Sen eteen tehdään työtä maatiloilla, kuljetusliikkeissä, elintarviketeollisuudessa ja kaupoissa joka päivä.

Ruokaisaa joulua!

Kati Partanen

maailman tuottajajärjestön naisten
komitean puheenjohtaja

kati.partanen@mtk.fi