Yliö: Tarvitsemme nopeasti suunnitelman, jolla pelastetaan suomalaisen ruuantuotannon edellytykset ja jatkuvuus

"Maailmalla on kysyntää suomalaiselle ruualle ja elintarvikkeille, jos osaamme siihen tarttua." Kuva: Kari Salonen

Suomalaisessa ruokasektorissa olisi ainesta merkittäväksi kasvualaksi niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Vaikka satotasoissa annamme tasoitusta ja kylmä talvi aiheuttaa lisäkustannuksia, antaa pohjoinen sijaintimme myös mahdollisuuden erilaistua.

Suomalainen vastuullinen ja kestävä ruuantuotanto rakentuu ammattitaidon varaan koko ketjussa. Tuotantotapamme avaakin lukuisia mahdollisuuksia ja ne tulisi tulevaisuudessa hyödyntää paremmin.

Hälytyskellot suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuuden­näkymistä ovat soineet viime kuukausina yhä voimakkaammin. Alkutuotannon kannattavuus ja jatkuvuus monella maatilalla on uhattuna, kun tuotantokustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen rajusti. Työstä saadut ansiot ovat pienentyneet ja kääntyneet jopa tappiollisiksi. Investointeja on vähennetty epävarmassa tilanteessa. Ukrainan sota vei viimeisetkin kriisimittarit punaiselle.

Maailman turvallisuuden järkkyminen herättää huolta suomalaisissa ja ajatuksemme ovat ukrainalaisten luona. Samaan aikaan moni väistämättä miettii, millainen on oma kriisinkestävyytemme, millaista kotivaraa pitäisi olla ja riittääkö kaupoissa elintarvikkeita, jos pahin iskee.

Ruoka-alan merkitys kansantaloudelle ja huoltovarmuudelle on tärkeä. Kyse on laajasti elinkeinosta, omavaraisuudesta ja työllisyydestä. Ruokaketju alkutuotannosta teollisuuteen, kauppaan ja ravitsemuspalveluihin työllistää noin 340 000 ihmistä, mikä on 13 prosenttia työllisistä. Sen tuottama arvonlisäys on runsaat 15 miljardia euroa ja verotuloja kertyy lähes 10 miljardia euroa.

Ruokasektori tuottaa kasvua ja hyvinvointia. Tarvitsemme tuoreen maatalouden kriisipaketin rinnalle nopeasti suunnitelman, jolla pelastetaan suomalaisen ruoka-alan ja ruuantuotannon edellytykset ja jatkuvuus pidemmällä aikavälillä kestävälle pohjalle. Viimeistään koronapandemia ja maailmanpolitiikan huolestuttava tilanne ovat osoittaneet, että omavaraisuus on maan huoltovarmuuden ehdoton edellytys.

On löydettävä ja otettava käyttöön keinot, jolla suomalainen ruokaketju saadaan toimimaan tasapainoisemmalla tavalla. Reiluun yhteistyöhön ja parempaan kumppanuuteen pohjautuvan mallin on turvattava ketjun jokaisen osan toimintamahdollisuudet suomalaiseen alkutuotantoon pohjautuen.

Suomalaisen ruokaketjun keskeisin tehtävä elinkeino­toiminnan rinnalla on tuottaa suomalaisen kuluttajan haluamia tuotteita. Tämän vuoksi kuluttajakysyntävetoisuutta ja tiedonvälitystä kaupan tiskiltä alkutuottajalle on lisättävä. Mahdolliset tiedonkulun esteet on poistettava reaaliaikaisemman kuvan saamiseksi ketjun jokaiselle osapuolelle.

Kotimaisen kulutuksen ja omavaraisuuden turvaamisen ohella on pohdittava viennin edistämisen asemaa ja kohteita. Nykyisin ruokasektorin viennin arvo on vuodessa 1,77 miljardia euroa ja tuonnin 4,7 miljardia euroa. Lähtökohtana on, että ruokavientiä on kasvatettava järjestelmällisesti.

Maailmalla on kysyntää suomalaiselle ruualle ja elintarvikkeille, jos osaamme siihen tarttua. Tavoitteena on oltava, että suomalaisesta elintarviketeollisuudesta tehdään kansainvälisempää ja yhä useampi yritys näkee markkina-alueensa globaalina pelkän kotimaan sijaan. Yritysten kansainvälistymistä sekä ruokainnovaatioiden syntyä ja niiden kaupallistamista on vahvistettava. Tähän pitää tarjota tehokkaita tukitoimia.

Meillä Suomessa on huippuluokan osaamista ruoka-alalla. Osaaminen ja osaajat ovat tärkeä osa myös huoltovarmuuden toteuttamista. Tarvitsemme enemmän kunnianhimoista, tutkimuslaitosten ja yrityselämän yhteistä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ja siihen kohdennettua rahoitusta.

TKI-hankkeiden tutkimussuunnitelmien rinnalle on alusta lähtien laadittava myös suunnitelma kaupallistamisesta. Kaupallistaminen kuuluu kiinteänä osana TKI-toimintaan. Ruoka-alan osaamista ja tutkimusta hyödyntämällä sekä innovaatioilla vastataan kuluttajien tarpeisiin, toiveisiin ja vaatimuksiin alan kestävästä kehittämisestä.

Kriisin keskellä tarvitaan nopeita pelastustoimia, mutta pidemmällä aikavälillä tarvitaan lisäksi vastuullisia toimia ja riittäviä resursseja, jotka tukevat tulevaisuuden kasvua ja huoltovarmuutta. Nyt kaivataan myös rohkeutta keskustella ja päättää sekä kykyä tehdä yhteistyötä muun muassa elintarvikeketjun toimijoiden ja päättäjien kesken.

Sture Fjäder

puheenjohtaja

Akava

Jyrki Wallin

toiminnanjohtaja

MTK

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset